Aihearkisto: Runoja

Erityisherkkä Asperger-ihminen ja arjen tilanteet

Kerron hieman taustaa tälle blogiartikkelille. Keskustelin perjantaina 16.12.2022 hyvän ja rakentavan hetken esihenkilöideni kanssa. Jutustelun aikana tuli esille ajatus siitä, että kaikki työyhteisössämme eivät välttämättä tiedä erityispiirteistäni. Sama pätee vapaa-ajan toimintaan. Lupasin kirjoittaa blogiini siitä, minkälainen olen ja mitä se … Lue loppuun

Kategoriat: Ihmissuhteita, Mielenjuttuja, Runoja, Uupumus | Kommentit pois päältä artikkelissa Erityisherkkä Asperger-ihminen ja arjen tilanteet

Ajatuksia työn uusista kuvioista

Olen ollut mielestäni aina yksilöpuurtaja. Työryhmistä olen ollut samoilla linjoilla kuin legendaarisen Naurun paikka tv-ohjelman juontaja Markus Kajo kuorolaulusta. Hän totesi, että joskus 1990-luvulla, että sopiva mieskuoron vahvuus on yksi laulaja ja sekakuorolla jopa pienempi. Omaksi vahvuudekseni tunnen sen, että … Lue loppuun

Kategoriat: Ihmissuhteita, Mielenjuttuja, Runoja | Kommentit pois päältä artikkelissa Ajatuksia työn uusista kuvioista

Toivomista, odotusta ja kaipuuta

Toivottavasti saan toivomani,odotuksen päätteeksi vuoroni.Koska poistuu kaipuuni?Erossa vietän hetken rakkaastani.Kohta saan taas hänet kainalooni. Jälleen kerran kirjoitan oman Assi-pääni sisältä. Olen kuullut mielipiteen, että itsestäni kirjoittamiseni osoittaa, etten osaa ajatella muita. Väittäisin, että silloin katsantokulma teksteihini on sellainen, josta niitä … Lue loppuun

Kategoriat: Ihmissuhteita, Mielenjuttuja, Runoja | Kommentit pois päältä artikkelissa Toivomista, odotusta ja kaipuuta

Yksinoloa ja yhteisöllisyyttä

Pitkästä aikaa olen yksin pidempään kuin vain muutamia tunteja. Paikka on se, joka minullle oli reilu vuosi sitten todella raskas – Lägin parkkipaikka. Nyt ei ole henkisesti rankaa, mutta ikävä on. Päivä oli monipuolinen. Ykkösluokka ja kakkosen hyppis kuluivat tuomariharjoittelija … Lue loppuun

Kategoriat: Agility, Ihmissuhteita, Mielenjuttuja, Runoja | Kommentit pois päältä artikkelissa Yksinoloa ja yhteisöllisyyttä

Missä koti?

Tänä aamuna mietin, mikä on koti. Pohdinnan taustalla on se, että talon A pihassa sanon Bitille Hyppää autoon, lähdetään ajamaan kotiin”. Samoin sanon talon B pihassa. Tästä käynnistyi päässäni teoreettinen pohdiskelu kodin ilmentymän sijainnista. Jenni Elgbacka on määritellyt opinnäytetyössään kodin seuraavasti: ”Koti … Lue loppuun

Kategoriat: Ihmissuhteita, Mielenjuttuja, Runoja | Kommentit pois päältä artikkelissa Missä koti?

Silmälaput

Viime viikolla pohdiskelin lenkillä vertauskuvallisesti silmälappuja. Ajattelun käynnistäjänä oli nukkuessani käyttämäni silmälaput, joiden kuminauhan vaihtamista mietin. Voin suositella näiden ”fyysisten silmälappujen” käyttämistä, jos on vähänkään vaikeuksia nukkua valoisaan aikaan. Kuvitteelliset silmälaput voivat rajoittaa näkemistä joko fyysisesti tai ajatusten näkökenttää. Rajoittavan … Lue loppuun

Kategoriat: Mielenjuttuja, Runoja | Kommentit pois päältä artikkelissa Silmälaput

Ajatusten ahtauma

Assin elämää Tietyt kaavat,totutut tavat.Tyyli vaihtuu,assi ahdistuu. Olen pohtinut viime aikoina sitä, mitkä asiat ja tilanteet olen elämässäni kokenut hankaliksi, ikäviksi tai ahdistaviksi. Kuten aika monet tietävätkin olen kaavoihin kangistunut ja aikataulujen orja. Olen yrittänyt opetella kasvaa näistä tavoistani pois. … Lue loppuun

Kategoriat: Mielenjuttuja, Runoja | Kommentit pois päältä artikkelissa Ajatusten ahtauma

Aurinko nousee aikaisin

Katuvalot ovat sotkeneet Raision alueen lintujen rytmiä. Olen nyt muutamana yönä lenkkeillyt Bitin kanssa, kun vatsavaivainen kitisevä Bitti rauhoittuu ulkona rauhallisella kävelylenkillä. Öisillä retkillämme olen kuunnellut, kuinka mustarastaat laulavat. Keinovalo on siis sotkenut niiden käsitystä vuorokaudenajasta. Kohta aamut ovat valoisia … Lue loppuun

Kategoriat: Agility, Luontoa, Mielenjuttuja, Runoja | Kommentit pois päältä artikkelissa Aurinko nousee aikaisin

Äänet häiritsevät

Vaiti ja hiljaa Sanotaan vaikene tästä iäksi.Se ei tarkoita,että pitäisi elää äänettä.Sanonta julistaa salaiseksi.Se toivoo luottamusta,suurta suojaavaa ystävyyttä. On hetkiä jolloin toivoo rauhaa.Kaikki tahtovat sitä maailmaan,mutta hetkeksi sallisin sen korvaan omaan.Rauhaa äänistä,taukoa hälinästä. Silloin mieli lepää.Elpyy rasituksista pää.Hälinä ja melu kiristää … Lue loppuun

Kategoriat: Luontoa, Mielenjuttuja, Runoja | Kommentit pois päältä artikkelissa Äänet häiritsevät

Hyvää joulua ja menestystä vuodelle 2017!

Vuosi 2016 on kääntymässä kohti loppuaan. Viimeinen reilu vuosi on ollut elämässäni suurten muutosten aikaa. Olen oppinut itsestäni paljon. Osa opista on tullut vaikeamman kautta, kun itsepäinen otus ei opi helpommalla. Opista osa on ollut varsin yllättävää minulle itsellekin, mutta … Lue loppuun

Kategoriat: Agility, Luontoa, Mielenjuttuja, Runoja, Ruokaa | Kommentit pois päältä artikkelissa Hyvää joulua ja menestystä vuodelle 2017!