Oppia itselle, hyötyä myös muille

Kirjoitukseni ovat olleet väsymyksestä johtuen kovin vähäisiä. Nyt vähän levänneenä tuli mieleeni ajatuksia kirjattavaksi asti.

Syksyn aikana on tullut vietettyä muutama pidennetty viikonloppu Tampereella Varalan urheiluopistolla Suomen Agilityliiton agilityvalmentajan tason 3 kurssilla, AVA 3. Kurssilla olen tutustunut uusiin ihmisiin. Se on sujunut yllättävän hyvin. Olen tällä kurssilla uskaltanut kertoa mielipiteitäni ehkä jo enemmän kuin edellisellä VOK 2 –kurssin aikana yhteensä. Kurssin ilmapiiri on ollut osallistumiseen kannustava ja hyvin tilaa antava. Hälinä on vähän vaivannut ajoittain. Kurssin vetäjille iso kiitos palautteeseen reagoimisesta!

Työskentelemme kurssilla tiiminä luoden materiaaleja Sagin valmennusjärjestelmän uudistamisen toteutukseen. Osallistavassa opetuksessa oppiminen on mielestäni tehokkaampaa kuin luennoissa ja niihin liittyvissä keskusteluissa. Kuluneen viikonlopun aikana käsittelyssä oli pääosin oppimiseen ja sitä tukeviin järjestelmiin liittyvät aihealueet. Vaikka kyseinen aihe on valmennuksen osa-alueista minulle tutuinta, sain monia oivalluksia.

Onnistuneen kommunikaation edellytyksenä on se, että osapuolilla on käytössä sama sanasto. Murteiden erojen, ammattislangin tai vastaavien takia voi tulla vääriä päätelmiä toisen sanoman tarkoituksesta. Tapahtumapaikka, ilmapiiri, mielentila ja muut ympäristön tai oman pään sisäiset asiat voivat vaikuttaa sanoman tulikintaan niin, että eri osapuolille muodostuu sanotusta erilaiset käsitykset. Sain itselleni uuden ymmärryksen käsitteestä sanoittaminen. Viestin sanoittaminen onnistuneesti on sitä, että muodostuu varmuus viestin kertojan ja vastaanottajan yhtenevästä käsityksestä ainakin viestin merkityksellisen osan kohdalla. Viesti, tuo minulle keltainen yliviivauskynä, on helppo tulkita samalla tavalla kuin sanoja on kertonut. Vaihtamalla lauseen objekti toiseksi, voi yhteisymmärrys olla hankalampaa. Vai minkä sävyn valitsisit, jos kauppalistassa lukisi ”Osta maalikaupasta keltaista maalia”? Onnistuneen kommunikaation varmistaminen voi tapahtua esimerkiksi tarkentavan kysymyksen avulla.Sunnuntaina oivalluksia tuotti valmentajakouluttaja Marko Malvelan tarinoiden kautta polveileva kehitystarina. Opin valmennustiimin tai vaikkapa työyhteisön erilaisuuksien tärkeydestä muutamia asioita. Jos ryhmässä ei ole erilaisia henkilöitä, ei tapahdu ajatusten ravistelua. Pidin hienona oivalluksena valmennusfilosofioiden luokittelua VT:n, UT:n ja postapokalyptisen ajan valmentajiin. Onnistuvin valmennussuhde saavutetaan luultavasti, jos näitä yhdistellään dynaamisesti. Kilpailujännityksen aiheuttama pakoreaktiotyyppinen lamaantauminen oli myös ajatuksia herättävä. Kun toinen puki asian sanoiksi, totesin itsekseni ”niinpä tietysti”. Hienoa antia arkeen. Kiitos tästä kehittymismahdollisuudesta Suomen Agilityliitolle!

Kategoria(t): Agility, Mielenjuttuja. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *