Lohkoja ja lahkoja

Kuuntelin joulukuussa radiossa uskontotieteiden tutkijan haastattelua lahkoista. Kyseessä ei ole biologiassa käytettävän luokittelun termi, vaan uskonnossa tai jossain muussa vastaavassa asiassa rajattua ryhmää koskevan luokittelun nimike.

Ala- ja yläasteella koin itse, miten ”lahkolaiseen” suhtaudutaan. Suurimmaksi osaksi kyseessä oli nimittely, mutta herkälle lapselle se oli joskus satuttavaa. Siitähän ei voinut edes kertoa kenellekään, kun piireissä opetettiin, että pilkkaa tulee kestää ja se on meidän osamme. Enemmän kuin nimittely harmitti ehkä se, että nimittelyssä käytetty ”lahko” oli väärä. Se oli vähän kuin koiraa sanoisi sudeksi tai jopa kissaksi.

No nyt, kun sain purettua tämän mielessäni velloneen asian tekstiksi, voin kirjoittaa siitä, mitä opin radiosta. Asia on niin yleistettävissä, että se pätee hyvin monilla osa-alueilla.

Lahkolaisuus on sitä, että oma-ajatusmaailma pidetään ehdottoman oikeana ja kaikki muut ovat jotenkin vääriä. Ominaista on se, että lahkolaisten mielestä muut ovat väärässä, mutta toisten mielestä lahkolaiset ovat väärässä. Uskonnon piirissä tällaisesta on korkealla tasolla pyydetty puolin ja toisin anteeksi ja julistettu anteeksiantoa. Toisista poikkeavat ajatukset ovat ryhmää rikastuttavaa, mutta jos käsitykset ovat lukkiutuneita yhteen oikeaan näkemykseen niin, ettei pysty edes kuuntelemaan muiden ajatuksia, syntyy lukkiutunut konfliktitilanne.

Yksi ongelmatilanne on se, että oma piste ajatuskentässä voi olla vielä ”sallitulla alueella”, mutta hyvin sen äärilaidalla. Kun sitten vertaa omia mielipiteitään ja arvojaan muiden mielipiteisiin, voi tuomita sellaiset henkilöt, joiden sijainti on filosofisella ajatuskartalla aivan yleismaailmallisen moraalin napakympissä. Siis sellaisessa pisteessä, jonka arvot ovat kaikkien filosofisten moraalikäsitysten hyväksymiä. Sama henkilö voi toisaalta hyväksyä harmaalla tai jopa kielletyllä alueella olevan lähimmäisen ajatukset, jos hän sattuu sijaitsemaan tuolla ajatuskartalla lähellä henkilön omaa ajatusmallia. Tässä tapauksessa on syntynyt käsitemaailman lahko, jonka oma moraalinen oikean ajattelun napa on siirtynyt etäälle ”oikeasta”.

Vääristyneet rajat

Ylläolevassa kaaviossa sininen kehä rajaa johonkin asiaan liittyen kaikkia mahdollisia ajatuksia tai toimintatapoja. Sen sisällä keskellä oleva vihreä kehä rajaa sisäpuolelleen kaikki yleisesti oikeiksi todetut tai oikeana pidetyt vaihtoehdot. Oranssi kehä on yhden kuvitteellisen henkilön oman ajattelumallin mukaan oikeat tavat sisälleen rajaava. Eri värisillä pisteillä olen havainnollistanut sitä, miten arvomaailmat vaikuttavat asioiden oikeaksi tai vääräksi määrittämistä. Vihreän kehän sisällä on suuri joukko oransseja pisteitä, jotka ovat esimerkkihenkilön mielestä vääriä, vaikka ovat ”oikealla alueella”. Vastaavasti oranssin kehän sisällä on harmaita pisteitä. Ne ovat alueella, joka on ”muiden” mielestä väärää, mutta esimerkkihenkilön mielestä oikeaa. Jos on monia henkilöitä, jotka ajattelevat kuten ”oranssi” tai lähes samalla tavalla ja he löytävät toisensa, voi syntyä lahkoutunutta ajattelua. 

Tähän yhden oikean toimintatavan tai yhden ainoan oikean ajattelumallin muodostamaan harhaiseen origoon voi törmätä myös muualla kuin moraalin ja uskonnon parissa. Monissa urheilulajeissa, taiteessa ja monessa muussa asiassa löytyy ryhmiä, joiden mielestä omat harjoitusmenetelmät, työskentelytapa, ilmaisutapa tms. ovat oikeita ja kaikki muut vääriä.

Ennen, kun tiedon leviäminen oli nykyistä hitaampaa, saattoi urheilulajeissa tapahtua alueellisesti eriytyviä ”oikeita suoritustapoja”. Esimerkiksi mäkihyppy on kehittynyt lajin historian aikana useina hyppäyksinä. Vauhtimäen käsien asento ja ilmalennon aikana tapahtuva ”tekeminen” ovat muuttuneet. Viimeisin suuri muutos on ollut Jan Boklövin tunnetuksi tekemä v-tyyli. Sen ennustettiin häipyvän nopeasti pois ”harhaoppina”, joka on vastoin lajin sääntöjä ja aerodynamiikan lakeja. Siitä kuitenkin muodostui vallitseva hyppytyyli.

Ihmisten aistit ovat eri tavoin reagoivia. Siitä syystä toinen tapa tuottaa sävel tai toisenlainen värin sävy voi olla toiselle kauhistus ja toiselle ihastus. En tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi hyväksyä kaikki näkemykset, vaan sitä, että voimme hetken miettiä, onko tuo toisen ajatus sittenkin jotain hyvää sisältävä eikä täysin viallinen. Omien aivojen lohkot jäsentelevät asioita niin, ettei yleensä tiedosta tai mieti, miksi itse on hyväksymässä tai tuomitsemassa vääräksi jotain toimintaa. Ajatuksien ja tekojen vaikuttimia ja motiiveja on joskus syytä pysähtyä miettimään.

Kategoria(t): Agility, Mielenjuttuja. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *