Hiljaisuutta muttei ilman ajatuksia

Blogini on ollut vailla uusia kirjoituksia pitkään. Ajatuksia päässäni on pyörinyt valtavasti, mutten ole vain jaksanut kirjoittaa niistä. Kun ei saa yhtä juttua kirjoitettua valmiiksi, nousee minulla kynnys kirjoittaa mitään, kun sekin yksi asia jäi kirjoittamatta. Ettehän te lukijat sitä tiedä, etten ole jostain ajatuskuviostani kirjoittanut.

Keväällä meinasi mieleni uupua fyysisen väsymyksen vuoksi. Kesällä sitä seurasi työpaikan tilanteesta johtuva henkinen väsymys. Minulle vuoden vaikeimmat ajat ovat keväällä ja syksyllä. Oman aistimukseni perusteella silloin on ilmassa runsaasti sellaisia homeita, joille olen yliherkkä. Töissä tapahtui useampia henkilövaihdoksia, eikä kaikki ihan toiminut kesän aikana niin kuin olisi pitänyt tai kuten minä olin tottunut asioiden menevän. Nyt ”työlaivan” kurssi on osittain korjaantunut.

Kesäaikaan sattui mieluisia asioita tai ainakin sellaisia, jotka helpottivat stressiäni ja epävarmuutta. Iso huojennus minulle oli se, kun Porin asunto vihdoin meni kaupaksi, vaikkakin siitä tuli taloudelliselta osalta minulle epämieluisa olo. Olen tottunut siihen, että sopimus on aina pätevä. Ihmisillä on erilaisia ajatusmalleja. Tärkeintä on kuitenkin, että myymättömän asunnon murhe on selätetty.

Vanhoja ”päiväkirjamerkintöjä” katsoessani huomasin syyskesällä, että olen ollut lähes joka vuosi hengitystieoireiden takia kipeänä elokuun lopussa tai syyskuun alussa. Tämä tukee tuota omaa muistikuviin perustuvaa arviotani siitä, että alkusyksy on minulle vaikeaa aikaa. Tänä vuonna vältyin isommalta hengitystieongelmalta, kun astmalääke auttoi melkoisesti. Kesällä sain lopulta ½ vuoden seurannan jälkeen Kelan hyväksymän astmadiagnoosin. Mietimme Mäkelän Markon kanssa, mitä a-alkuisia diagnooseja olisi vielä jäljellä. Kanta.fi listaa minulle nyt astman ja Aspergerin oireyhtymän. Aspergerille asiat ovat monesti kirjaimellisesti niin kuin ne kerrotaan. Taannoin Johanna ihmetteli, miksi olin ottamassa vahvempaa astmalääkettä. Lääkäri oli sanonut minulle, että aina infektioiden aikaan pitää ottaa sitä vahvempaa versiota. Infektio oli ihopaiseen aiheuttama. Lääkärin tarkoittamat infektiot olivat hengitysteihin liittyvät, mutta minulle sillä ei ollut merkitystä, kun ei hän ollut rajannut yleistermiä tarkoittamaan erityistapausta.

Laumaamme sulostuttaa nyt läsnäolollaan uusi koira. Hän on espanjanvesikoira Hosu, virallisemmin Caraydan Yabba Dabba Doo. Hosu osaa olla kovin omapäinen. Isoisä Huima ja ”setämies” Bitti eivät vielä oikein lämpene ajatukselle, että pikkuotus asuu pysyvästi meillä. Kääpiövillakoira ”Tirpanen” a.k.a. Hirmu on jo ottanut Hosun kaverikseen. Hosu tykkää käyttää hampaitaan, mutta ei ihan tiedä, mitä kuuluu pureskella. Saamme olla tarkkoja metsässä, kun Hosu suorittaa omatoimista ravinnonhankintaa sienien osalta. Huh!

Olen viimeisen reilun vuoden, ehkä kahden, aikana opetellut uusia asioita. Kun otan asioita kirjaimellisesti ja mielestäni ymmärrän asian, vaikka ymmärränkin sen eri tavalla, kun toinen on sen tarkoittanut, voi syntyä väärinkäsityksiä. Minä en ole välttämättä aina tajunnut, että siitä voi aiheutua pahaa mieltä. Yritän nykyään näyttää hämmästyksen ilmettä, jos en ole varma, mitä toinen tarkoittaa. Asperger-ihmiselle tunnetilojen ilmaisu ei ole aina luontevaa. Ymmärtäkää siis, jos hämmästyksen ilmeeni on jopa dramaattisen ylieleinen. Olen tällainen on-off –tyyppinen. Yritän opetella tässä paremmaksi. Uusien asioiden oppiminen keski-iässä ei ole kovin helppoa.

Kategoria(t): Luontoa, Mielenjuttuja. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *