Viikonloppuna pääsin taas pitkästä aikaa tuomaroimaan agilitya. Tapahtumarikkaan viikonlopun aikana muistui mieleeni, kuinka mukavaa agility on. Erityisesti lauantaihin sopineiden taukojen aikana ehti seuraamaan kilpailijoiden suorituksia ja keskustelemaan monien kaverien kanssa. Aika meni siivillä ja askelmittariin kertyi lukemia huimaa tahtia. Ainakin minun silmiin näytti siltä, että tosi moni ohjaaja nautti siitä fiiliksestä, kun saa suorittaa agilityrataa parhaan kaverinsa, oman koiransa, kanssa. Useampi kisaaja keskusteli radoistani kisojen jälkeen. Kun positiivista palautetta tuli sellaisilta, jotka harvoin kehuvat ketään, lämmitti se palaute erityisesti mieltä.
Olen Bitin kanssa pikkuhiljaa pidentänyt lenkkien mittaa. Nyt kunto kestää jo reilun tunnin kävelylenkin, mutta voimat jaloissa eivät ole vielä palautuneet. Pikku hiljaa hyvä tulee. Minun luonteen piirteisiin ei vaan tahdo kuulua kärsivällisyys. Olen kuitenkin jaksanut aika rauhallisesti olla. Tosin muutamien hyvien ystävien on tarvinnut vähän kieltää minua rehkimästä.

Rottakokki on aloitellut uusien makujen testaamisen. Eilen tuntui lähes paratiisilta, kun pääsin valitsemaan yrttejä isosta valikoimasta suoraan kasvihuoneesta lohen päälle. Makutestissä oli vertailu savustuksen ja grillauksen välillä. Verrokkeina oli mango, omena ja kesäkurpitsa. Monivivahteisempaa oli kaikissa savustettu, mutta grillattu maistui myös hyvältä. Vielä tänään aamulla tuntui siltä, että makujen karuselli olisi pyörinyt kielelläni.
Pienet asiat saavat oman pään voimaan paljon paremmin. Sanotaan ”hyvä ruoka parempi mieli”: Sekin kyllä vaikuttaa, mutta ystävät, oman elämäntilanteen selviäminen pikkuhiljaa ja moni muukin asia auttaa olon parantumista. Tuntuu siltä, että palaset loksahtelevat yksi kerrallaan kohdalleen. Maanantaina (eilen) minulla oli yksi merkkipaala. Perehdytysvaihe työssäni on edennyt loppusuoralle. Nyt oli päätöskeskustelu. Työyhteisössä on pidetty minusta. ”Olen oppinut tuntemaan Petteri fiksuna, asiantuntijana ja hyvänä keskustelijana.” Tuollainen palaute, kun se tuli aidosti, lämmitti mieltä.
Hyvää oloa parantaa entisestään luonnon terapia. Tämän päivän lenkillä ihailin pitkään leivon lentoa ja laulua pellon yläpuolella. Reitin varrelle osui myös monia muita lintuja. Myös monet eri kukkalajit alkavat juuri kukkimaan. Niiden ihastelu on silmille terapiaa – luonnon väriloistoa.