”Hyvää tilattiin, mutta onnistuin tekemään vain priimaa.” Tuossa tapahtumaketjussa ei välttämättä ole ongelmaa, mutta sellaisen siemen siinä piilee. Eihän laadukkuus voi olla ongelma? Kyllä voi. Ainakin minulle oman tekemisen täydellisen onnistumisen vaateesta muodostui henkiseksi ongelmaksi. Ihan joka asiaan en onneksi vaatinut ainaista onnistumista itseltäni enkä muilta.
Liiallisen laadun ongelma voi olla oikea ongelma myös tuotantoa harjoittavalla yrityksellä. Jos tuotteen mittatarkkuus on määritelty millimetrin suuruiseksi, mutta työntekijä saatuaan uuden 1/100mm mittalaitteen yrittää tehdä kaikesta ”täsmälleen oikean kokoista”, voi tuotteesta tulla työvoimakustannuksen takia liian kallis.
Oman stressitason vähentämiseksi on joskus tarpeen määritellä omalle tekemiselleen ”käypä laatutaso”. Se ei silti tarkoita laaduttoman tekemisen tasoa, vaan sellaista laatua, joka on käyttötarkoitukseen sopiva. Itselläni on normaalille ruoanlaitolle kriteeristönä se, että ruoka on maukasta ja ravitsevaa. Kun alan oikein fiilistellen laittamaan ruokaa, siinä tulee olla jotain yllätyksellistä, oivaltavaa tai rohkeaa. Toivottavaa on, että silloinkin sen taso on käyvällä tasolla. Tuolla en tarkoita sitä, että ruoka olisi käymistasolla. 
Otan vielä yhden, ruokaa vaikeamman aiheen lyhyeen käsittelyyn. Tämäkin liittyy sopivaan laatuun, elämänlaatuun. Luin viime vuoden lopulla Anna-Liisa Valtavaaran kirjoittaman kirjan Kiltteydestä kipeät. Kiltin vastakohta ei tässä ole tuhma, vaan ehkä enemmänkin ”itseään ajatteleva”. Kiltteyttä kipeäksi asti potevan sanavarastoon ei kuulu sana ”ei”. Hän ajattelee aina kaikkia muita enemmän kuin itseään, pyrkii olemaan kaikille mieliksi. Tuo jatkuva toisia miellyttäminen kuivettaa oman elämän, vie elämänilon. Elämästä tulee toisia miellyttävää suorittamista. Kirja osui ja upposi minuun. Kiltteyteen ”sairastumiseen” vaikutti useammatkin eri tekijät. Liiallisesta kiltteydestä irti pääseminen (toipuminen) on aika raju kokemus. Kun sanoo ensimmäisiä kertoja ”ei”, mieltä voi vaivata vahva syyllisyyden tunne. Olenko itsekäs, kun en tee tuota? Olenko huono ystävä, jos sanon toiselle näin? Et ole, olet ottamassa merkittäviä askeleita oman hyvinvointisi uudella polulla.
Tämä aihealue on sellaista elämäni osaa, johon liittyy muita henkilöitä sen verran, että en julkisesti repostele sillä tämän enempää. Jos koet tarvetta tällä alueella vertaistukeen, niin ota yhteyttä minuun.