Olen viimeisen hieman vajaan vuoden aikana lukenut aika kattavan otoksen kotimaista ja ulkomaista parisuhdekirjallisuutta. Otantaani kuuluu niin kirjoja, lehtiartikkeleja kuin äänikirjoja ja luentoja.
Hyvin monissa näissä on oletuksena, että suhteen tulisi toimia, mutta onko kaikki suhteet luotu toimimaan? Toinen oletus monissa lähteissä on, että ihminen on tarkoitettu parisuhteeseen,
Aasinsiltaa
Mistä ryhdyin ajattelemaan tänään tätä niin, että pohdin asiaa tekstin muodossa. Syy on ruoka! Monestako kaupan lihatiskistä löydän lapun ”täällä on pienenmpiä pakkauksia sinkulle”? Ei mistään. Toki voi ostaa lihat palvelutiskistä, mutta nyt viikon kuumeessa oltuani olen syönyt pakkasesta mitä siellä on sattunut olemaan. Jäljelle jäi vielä 1,2kg härän filettä ja paljon muuta! Tänään söin siis eiliseen tapaan naudan ulkofilepihvin. No normi-Petteri olisi syönyt nuo kaksi 120g pihviä yhdeltä istumalta ja toisen paketin perään. Nyt yritän pitää järkeä kädessä, ei kannata pitää päässä, ettei tule niistäessä tai yskiessä ulos. Tämän päivän ruoka poikkesi eilisestä siinä, että pihvin pinnalta puuttui pesto ja aurajuusto. Suola korvaantui tuomarilahjaksi saadulla seesami-wasabisuolalla, chilirouhe säilyi samana. Uunijuuresten joukkoon pomppasi pilkottuna yksi punainen (espanjalainen) chili ja yksi yksikyntinen valkosipuli. Nam!
Sitten asiaan
Olen tänään pohtinut yksinäisyyden ja parisuhteen problematiikkaa ja niiden paradigmoja hyvin erilaisista näkökulmista. Minulla on hyvin vahva kristillinen ja kristilliseettinen tausta. Pohtii ihmiskuntaa sitten kristillisen maailmankatsomuksen tai biologisen katsantokannan tai minkä muun kautta tahansa, ei ihmiskunta jatku, jos ei ole miehen ja naisen välistä suhdetta vähintään seksuaalisella tasolla. Maailman väkimäärä ei tosin lopu, vaikka kaikilla ei lapsia olisikaan, minullakaan ei ole.
Sen enempää ketään kiusaamatta sanatarkoilla lainauksilla, löytyy Raamatustakin perustelut sekä avioliitolle, että sinkkuudelle. Yhdessä virkkeessä Paavali on todennut molemmat. 1. korinttilaiskirjeen 7 luvun alussa hän toteaa ensin, että miehen on hyvä olla naiseen koskematta, mutta virkkeen loppuosassa jo toteaa parisuhteen olevankin ehkä parempi vaihtoehto. Tästä voi todeta, että emme ole kaikki yhdestä puusta veistettyjä.
Monesti myrskyt puhaltavat ja käyvät ihmisen elämään ja ihmissuhteisiin voimakkain pyrötein. On tärkeää, että rinnalla on vahvoja, kokeneita sekä nuoria, myrskyssä taipuvia, muttei katkeavia ystäviä.
Tuohon puukuvaan liittyen päässäni alkoi soida Juha Tapion, armoitetun lauluntekijän, teos Kaksi puuta. Se yhteyds, jota ihminen toisen kanssa tarvitsee, ainakin useimmat, on jotain mitä taiteilija sanoillaan riimittelee, vaikka haikeasti niin lopussa lohdullisesti:
”kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan.”
Juha Tapio: Kaksi puuta
Pyrin käsittelemään ajatuksia monilähteisesti ja ottamaan vaikutteita eri vaikuttajien ja ystävien tahoilta.Olen aiemmissa blogikirjoituksissani maininnut nimeltä joitakin hyviä ystäviäni ja heidän ajatuksiaan. Osan nimet jätän mainitsematta tarkoituksella, joskus muuten vaan. Osa minun ajatteluuni kuluneen kasvujaksoni aikana vaikuttaneista ovat yltäneet sellaisiin suorituksiin, että vain minun kokonainen ehteyminen on riittävä palkka siitä. En pysty ikinä korvaamaan heille sitä, miten he ovat tukeneet, ohjanneet ja kantaneet minua.
Tähän poimin muutamia ajatuksia näiltä nimettömiltä tukijoiltani.
”Petteri on parisuhde-Petteri. Parisuhde on eri kuin pari suhdetta.”
”On tärkeää, että vihdoin opettelet olemaan yksin. Aina ei ole toista rinnalla. Kuuntele itseäsi. Kun opit olemaan yksin, niinn ettet kelpuuta seuraksi ketä tahansa vain seuran vuoksi ja opit rakastamaan itseäsi, hyväksymään itsesi, silloin olet valmis kestävään suhteeseen.”
Ensimmäisen ajatuksen ”ostin” heti. Kaipaan toista, iltojen yksinäisyys oli minulle raskasta, on vieläkin. Toinen ajatus laittoi minut hetkeksi pureskelemaan ajatusta. Mutta, totta se on. Aluksi sanoin ”mutta kun…”. Lopulta, näinhän se on. Tulee ensin pystyä hyväksymään itsensä ja rakastamaan itseään. Sen jälkeen voi rakastaa toista. ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Jotta saadaan lisää kirjallisuuslähteitä muillekin tutustuttavaksi, mainitsen päivän romanttisen ”pläjäyksen”. Douglas Preston& Lincoln Child: Pendercast kuolleiden kirja. Todella romanttisen kuuloinen kirja. 634 sivuinen pokkari kertoo mm. New Yorkin luonnonhistorian museon egyptiläisen hautakammion avaamisesta. Kirjassa on useita sivujuonteita. Kirjan sivulta 247 otan tähän kaksi lyhyttä sitaattia:
”Sinun ei pidä elää pelkästään mielikuvien maailmassa, vaan tuntea kaikki elämän vivahteet omilla aisteillasi. Sinulla on sielun lisäksi myös keho.” Lisäksi samalta sivulta toinen ihana kohta: ”Älä tyydy mustavalkoiseen maailmankuvaan, vaan vaadi että sinun maailmassasi on mukana kaikki mahdolliset värit.”
Värikkäitä kevätpäiviä odotellen.
–PK