Ihmisillä on suuria eroja siinä, kuinka hyvin he muistavat asioita. Itse muistan niitä jopa kiusallisen hyvin. Vaikka sanotaan, että vastakohdat täydentävät toisiaan, on työryhmissä ja muissa henkilöryhmissä eduksi, jos muistin toiminta on ainakin joillakin jäsenillä samankaltaista. Silloin ei yksi koe olevansa ryhmän ”massamuistiväline”.
Muistin tehokkuutta voi harjoitella muistiharjoitteilla. Sitä merkitsevämpää on tiedostaa se, millä mekanismilla omat aivot taltioivat parhaiten muistijälkiä. Minulla on vahvana näköaistin kautta tallentuvat muistijäljet, mutta myös auditiivinen eli kuuloaistimusten kautta tulevat muistijäljet ovat tarkkoja. Kuuloaistimuksen muistikuvauksia haittaa itselläni ääniyliherkkyys. Hälyäänet heikentävät siis muistini tallentamisprosessia.
Opiskelun aikana luin kokeisiin ja tentteihin, koska niin kuului tehdä, vaikka muistan edelleen monia peruskoulussa opittuja asioita sillä tarkkuudella, että osaan sanoa, missä kohtaa luokkaa istuin asiaa läpikäytäessä.
Silmien herkkyys poimia itselle tärkeitä asioita on kiinnostava ilmiö. Monet tietävät, että havaitsen kaupoissa tms. oranssit asiat paljon muita herkemmin. Sama asia toimii muillakin. Jos ei mietitä meitä ”vakoilevia” hakukoneita ja sosiaalista mediaa, vaan ihan painettua ns. printtimediaa, ilmiö on monille tuttu. Kun ihminen miettii vaikka auton hankintaa, lehdestä pomppaa esiin jatkuvasti autoilmoituksia. Jos on keventämässä ruokavaliotaan, laihdutustuotteet, hedelmät yms. näyttävät esiintyvät useammin kuin aiemmin. Suurella todennäköisyydellä voi veikata, etteivät ne ilmene lehdissä aiempaa runsaampina, vaan näköaisti poimii niitä enemmän.
On kiehtovaa miettiä, miten silmät ja aivot vaikuttavat toisiinsa. Lähes yhtä kiinnostavaa ja pelottavaa on se, miten kohdennetut mainokset toimivat internetissä. Hakukoneeseen kirjoitetun haun jälkeen mainosvirran ymmärtää toimivan, mutta entä silloin, jos asiasta on vain keskustellut jonkun kanssa tai ajatellut itsekseen. Kai ”ne” pysytvät lukemaan ajatuksiammekin.