Aamulla kuuntelin radiosta Jukka Pojan versiota Juha Tapion kappaleesta Mitä silmät ei nää. Siitä jäi päähän pyörimään ajatus siitä, että kaikki ei näy ulospäin ihmisestä. Osa on piilossa sisällä niin, että itsekään ei tiedosta niitä asioita ja tunteita. Kun asioita pohtii ja varsinkin, jos niistä kertoo toiselle, voi oma tuntemuskin syventyä. Silloin asiat voivat tulla myös muille näkyviksi.
Jos tuntee toisen ihmisen oikein hyvin, toteutuu kappaleen riimittelyn seuraava osa ”sen sydän ymmärtää”. Sydänystävä ymmärtää toisen tuntemukset ilman sanoja. Toiselle ei tarvitse kertoa, jos päässä tuntuu hyvältä tai huonolta. Hän osaa aistia sen. Näiden ajatusten lisäksi mietin myös terapian merkitystä itselleni. Tänään totesin terapeutin kanssa yhteisymmärryksessä, että nyt oli terapian viimeinen kontaktikerta tässä jaksossa. Olen saanut työkaluja elämänhallintaan ja vuorovaikutseen. Iso merkitys itselleni on ollut sillä, että omasta voinnista toiselle kertoessa asiat selviävät myös omassa päässä. Pelkkä itsekseen miettiminen ei aina auta.
Juha Tapiota aasinsiltana käyttäen voi siirtyä toiseen kappaleeseen. Luontoa tutkiessa voi ajoittaa erilaisia ilmiöitä. Olisi jännittävää, jos ihmisten kohdalla voisi ajoittaa vuorovaikutuksen asteita ja niiden muodostumisia. Tämän ajattelun lähtökohtana oli ”Kaksi puuta” kappale. Olisi kiehtovaa tietää, milloin kaksi puuta ovat aloittaneet juuriensa kietomisen yhteen.