Keväällä on mukavaa, kun virantoimitusmatkat, eli käytännössä rakennustan loppukatselmukset, eivät aina ole ”standarditalojen” tutkailua asuintaajamisssa. Tänään iltapäivän katselmuskohde sijoittui SFC-Kuusiston leirintäalueen naapurustoon. Mutkaista ja kapeahkoa tietä halki polveilevan maaston: metsää ja peltoaukeita. Silmä lepäsi jo ajaessa. Kohde itsessään oli rantasauna todella kauniilla paikalla. Rannan lähistöllä uiskenteli joutsen pari sekä sorsalintuja. Ilmassa kaarteli ”laulavia” lokkeja.
Kotimatkalla käännyin yhdestä risteyksestä tarkoituksella väärään suuntaan. Kun olin kivenheiton päässä Paraisten rajasta, pitihän se käydä ylittämässä. Rajanylitysmuodollisuudet olivat koruttomat, ei kysytty passia (ei olisi ollut mukana) eikä hammasharjaa (se löytyy aina Agi-Pesästä). Kirjalansalmen sillan ylitys ja muutama kilometri Paraisten ihasteltua tällä erää. Sitten kohti kotia. Bitti odotti innokkaana kuten aina ja oli tyytyväinen, kun palasin kotiin jo tuntia aiemmin kuin eilen.
Iltapäivän lyhyen lyhyt lenkki suuntautui Muikunvuorelle. Muikunvuorihan on eteläisen Suomen yksi suurimmista ja laajimmista vuoristoalueista.. ai eikö 
. No on se ehkä 200x400m halkaisijaltaan oleva luonnontilainen metsä- ja kallioalue. Olen yrittänyt välttää hengästymistä lenkeillä. Kallion laelle päästyämme annoin Bitin tutkia maastoa yksikseen ja minä keskityin lammen eliöstön tutkimiseen. Pikaisen silmämääräisen havainnoinnin perusteella totesin lammessa olevan ainakin yhden liskon. Se ei ollut Lochnessin hirviö, tai sitten kylmä oli kutistanut sitä melkoisesti. Lisäksi lammessa sukelteli ja uiskenteli ainakin kaksi sammakkoa. Arvelisin kyseessä olleen Sirkan ja Samun. Tarkempi otanta selvitti lammessa olevan myös sammakonkutua.
Kaikkien palautekurssien suosiman hampurilaismallin vastaisesti, jossa siis on tarpeeton, miltään maistumaton sämpylä alussa ennen asiaa, asia, joka voi maistua hyvältä tai olla puhdasta kettuilua ja lopussa samaa sämpylää kuin alussa, tuon tähän loppuun päivän parhaan asian. No ehkä toiseksi parhaan, jätän parhaan asian päähäni pyörimään.
Olen jo aiemmin kehunut Poria reilusti pienemmän kaupungin, Kaarinan terveyspalveluita. Täällä lääkärin soittoaika on aivan huikea toteutus. Täällä ei Porin käytännön tapaan asiakas yritä kuumeisesti päästä lääkärin puhelintunnilla päästä läpi ”tuut tuut tuut” -ruuhkassa. Täällä lääkäri soittaa puhelinajat saaneet potilaat lävitse. Hieno keksintö. No se paras, siis toiseksi paras, juttu. Lääkäri soitti minulle laboratoriokokeideni tulokset. Kaikki olivat yhtä lukuunottamatta normaaleja. Ainoastaan munuaisarvo oli hieman koholla. Lääkäri epäily syyksi ”oletko kehonrakentaja?” … ”noo en nyt ole, mutta on minulla lihasprosentti noin 40”. No se voi selittää tämän, sillä kehonrakentajilla munuaisarvo on monesti koholla. En kirjoita tähän D-alkuista sanaa
Näihin kuviin näihin tunnelmiin. Rion olympialaiset lähestyvät, mutta ennen niitä on yhtä ja toista mukavaa puuhaa.
PS. en ole menossa kisaamaan Rioon