Ystävät liikuttavat ainakin kahdella tavalla. Tänään olen pitkin päivää miettinyt ystävyyden olemusta. Joitakin viikkoja sitten olin varsin masentunut ja epäilin, ettei minulla ole ystäviä tai kaikki karttavat minua jostain syystä. Näiden viikkojen aikana olen huomannut, että minulla on monia teitä, jotka välitätte minusta todella paljon. Se on ollut tärkeä huomio. Haluaisin halata teitä kaikkia ja kiittää, että olette osa minun elämää. Minua saa tulla vapaasti halaamaa kisapaikoilla, treeneissä, kaupungilla tai missä kohdataankin. Minä en pelkää fyysistä kontaktia, joskus se tuntui oudolta, muttei enää. Wecan vuosikokouksessa reilun noin 2 kuukautta sitten halasin lähtiessäni kaikki ja toivotin sinne hyvää jatkoa.
Jos joku näki minut tänään lounaalla Kaarinan ”Naantalin aurinkoisessa”, saattoi hän nähdä itkevän Petterin. Tänään kyyneleet olivat ilosta ja hyvästä olosta johtuvan liikutuksen kyyneleitä. Viime perjantaina ASB:n päätoimittaja pyysi minulta pääkirjoitusta. Olin juuri jättäyt eroanomukseni Sagin hallitukselle. Vastasin Kaj Gumplerille lyhyesti ”Nyt en jaksa. Lue Sagin viimeisin uutinen netistä.” Kaj lähetti hyvin lämminsanaisen viestin silloin ja myöhemmin tarkemman, nuorempaa miestä isällisesti ohjaavan. Mietin sitä, että haluan kyllä jatkossakin tuoda ajatuksiani julki myös agilityaiheisessa printtimediassa. Lähestyin Kajta tämän tiimoilta. Saamani vastaus sai minut liikuttumaan. Sinulle on aina palstatilaa tässä lehdessä. ….”
Olen pyrkinyt agilityssa noudattamaan lajin väsymättömän taustavaikuttajan Ismo Teivaisin ohjeita. Ohjeet olivat melko pitkiä, kuten ITen tuntevat saattavat arvata. Tiivistettynä ne olivat: Agilityssa kannattaa kaikkia kuunnella, poimia hyvät asiat, jättää muutkin muistiin tulevaisuutta varten. Kannattaa pyrkiä pitämään hyvät välit moneen suuntaan. Peilaan tässä taakse päin niitä neljää vuotta, jotka ehdin Sagissa olemaan aktiivisesti mukana hallitustasolla. Tiedän astuneeni muutamille varpaille, aina sitäkään ei voinut välttää, mutta pääosin olen tyytyväinen siihen, mitä liitossa tapahtui sinä aikana, kun sain olla vaikuttamassa lajiliiton hallinnossa.
Palaan tämän blogikirjoituksen ensimmäiseen lauseeseen. Ystävän aikaansaama liikutus on joskus henkistä, mutta tänään minun luotettava ystävä ja elämän piristäjä Bitti liikutti minua taas fyysisesti. Varovasti olemme pidentäneet lenkkejä, mutta pitäneet vauhdin hyvin maltillisena. Hieman saimme nauttia auringosta ja lintujen laulusta. Pesimäkausi lähestyy, sorsa jo valmisteli pesää Aurajoen ”riutalle”.
Kuunnellaan ja katsellaan luonnon heräämistä eloon ja eletään samalla itsekin!
