Huomiota omaan hyvinvointiin

Agilityvalmentajakurssin viime vuoden joulukuun lähijaksolla tuli kotitehtäväksi itsensä kehittäminen. Siinä yksi osa-alue on oma hyvinvointi. Tarkennetut painopisteet itselläni ovat riittävä lepo ja jaksaminen. Jaksamiseen liittyy monia osa-alueita, joista ensimmäiset toimenpiteet kohdistin painonhallintaan ja työmäärän järkevänä pitämiseen. Painonhallinnassa potkun takamukselle antoi Johannan kanssa yhteinen tsemppaus takaisin säntillisempään ruokavalioon. Sen tuloksena tammi- ja helmikuun aikana sain painoa lähtemään hieman yli 10 kg. Maaliskuun kakkukahvittelut ja pääsiäisen herkutkaan eivät tuoneen takaisin kuin noin kilon, joka sekin on lähtenyt pois. Varsinaista painotavoitetta minulla ei ollut, mutta tavoite oli päästä rasvaprosentissa alle 15 arvoon. Se on nyt hyvin lähellä.

Uni on ollut hankalampi juttu. Univajeen ja huolien takia olen käynyt keskustelemassa ammattilaisien kanssa. Välillä uni jo toimi ilman lääkettäkin, mutta jälleen on unimäärä vähentynyt 5 – 6,5 tuntiin yössä. Heräilen aamuyöllä klo 4-6 aikaan, eikä sen jälkeen uni tahdo tulla. Johtuneeko tämä osittain juuri ohitetusta 50 vuoden rajapyykistä?

Viimeistään 06:15 Bitillä tulee tarve käydä ulkona. Joku mystinen juttu sillä on, kun vähän kuin läähättää ulos mennessä. Sitten kyllä rauhoittuu ja tekee pissin. Makuuhuoneen ikkunan takana lauleskeleva peippo ja mustarastas varmistavat sen, ettei uni tahdo tulla uudelleen. Tirpanen, siis Hirmu, kipuaa sänkyyn palatessani vatsani päälle kerjäämään rapsutuksia ja viihtyy siinä, kunnes käännyn kyljelleni. Valoisuus ei nukahtamista sinällään häiritse, kun nukun aina silmälappujen kanssa. Keväällä tosin ulkona on jo valoisaa tuolloin, kun Bitin kanssa käyn siellä ja siten ehkä herään liikaa.

Itseni kehittämisen tueksi luin Ronnie Grandellin kirjan Irti itsekritiikistä – löydä terve suhde itseesi. Tuossa kirjassa oli hyviä ohjeita ja harjoituksia siihen, miten säätää omia vaatimuksia päälle – pois sijasta 0 – 100 % säädöllä. Kirjassa on paljon hyviä huomioita ja asian konkretisointia esimerkkihenkilöiden avulla. Todetaan, että ei ole itsekkyyttä varata itselleen aikaa. Jos ei huolehdi itsestään, ei jaksa olla muille avuksi jatkossa.

Uskallan olla jo hieman armollinen omien töiden tekemisen tahdille. Kotona pyrin, etten tekisi kuin korkeintaan arkena 2 tuntia ja viikonloppuna 2-3 tuntia päivässä töitä ulkona. Tämän kautta on jäänyt aikaa lukea kirjoja yms.

Lisää vapaa-aikaa on tullut myös siitä, että agilitykilpailut ja -treenit ovat corona-tilanteen takia tauolla. Vielä ei ole tullut kertaakaan olo ”pääsisinpä jo tuomaroimaan.” Olen nauttinut tästä vapaa-ajan lisääntymisestä niin, että luultavasti vähennän edelleen tuomarointimääriäni.

Kategoria(t): Agility, Ihmissuhteita, Mielenjuttuja, Uupumus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *