En ole mitenkään meri-ihminen. Se on monien mielestä huono juttu Turun seudulla asuvalle. Onneksi ei ihan kaikkien mielestä. Rauhaisat paikat luonnonhelmassa on enemmän minun juttuni.
Kaikesta huolimatta rohkenin taas lähteä pienelle saaristoristeilylle. Iltaharjakaisten ohjelma ruokailuineen oli M/S Famnenilla, joka on alun perin ollut Yhdysvaltain laivaston alus osallistuen Normandian maihinnousuun. Illan juontaja oli minulle uusi tuttavuus, Förin ukko. Viihdyttävää tarinaa tuli sopivassa määrin. Aikaa jäi myös keskusteluille, ruokailulle ja maisemien ihailulle. Saattoipa illan aikana lähteä jokunen viestikin. Ruokailusta Rottakokki poimi idean tulevan varalle. Lihan kastike oli kermainen pippurikastike, jossa oli kokin sanoin ”ihan semisti tuoretta inkivääriä”. Illan alussa minut paikannettiin heti porilaislähtöiseksi. Se sitten olikin illan vitsinä puolin ja toisin. Kokille lähti terveiset ”ei huano”. Jälkiruokana olleeseen kakkuun saimme ohjeistuksen ”porilaiset sanoisivat ot senverra et muilleki jää”.
Aluksen kierrellessä saarien lomitse nousi mieleen aluksen & kapteenin ja ihmiselon yhteneväisyys. Jos kapteeni ei säännöllisesti tarkasta aluksen kurssia vaan katselee peräaaltoja tai ihailee sivulla näkyviä saaria, voi tulla haveri. Samoin on elämänpolulla. Jos märehtii menneitä tai muistelee menneitä huippuhetkiä, voi elämä mennä karikolle tai jäädä elämättä.
Muistetaan ystävät seilata turvallisesti tänä kesänä niin luonnon vesillä kuin elämänpolulla. Iloa ja aurinkoa kaikkien kesään.
