Kuluneella viikolla terapiassani oli kuluneen vuoden yhteenveto. Se oli kolmijakoinen. Ensin kävimme läpi, mitä muutoksia elämässäni on ollut vuoden aikana. Sen jälkeen kerroin niistä asioista, jotka ovat voimaannuttaneet minua. Lopuksi pohdimme, mitkä asiat ovat rasittaneet, väsyttäneet tai paineistaneet minua. Ammattilainen ja tarkka kuuntelija olisi voinut tietenkin nuo aiheet listata ilman minuakin, mutta tarkoitus on laittaa minut itse ajattelemaan. Muistijälkien prosessoinnissa aivot kävivät aika kierroksilla. Silloin minun muuten hyvällä muistilla on tapana kadottaa sanoja tai nimiä, jotka varmasti muistan. Tällä kertaa hukassa olivat termit maanis-depressiivinen, jonka nykyinen nimitys on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Opinpa jotain uutta, eli sen että nämä termit tarkoittavat samaa asiaa. Oli hauska havainnoida terapeuttia, joka ilmeillään kertoi tietävänsä, mitä sanaa yritin hakea mielestäni, mutta ei sanonut sitä. Kun olin saanut sanan päähäni -vartti sen jälkeen, kun olin lakannut miettimästä sitä, hän kertoi tienneensä mitä sanaa hain, mutta ei halunnut sanoa sitä itse.
Asperger-ihmiselle on tärkeää, että asiat sujuvat ja elämän perussäännöt säilyvät. Minä olen ennen jopa menettänyt osittain toimintakykyäni, jos jotain asiaa koskevat säännöt muuttuvat. Samoin paineistun, jos aikataulu muuttuu. Molempien näiden asioiden kanssa teen työtä ja yritän opetella sietämään muutoksia. Bitin lenkkien kellontarkka ajoitus on nykyään historiaa. Minä kykenen käymään iltalenkillä 18-23 välisenä aikana helposti ilman ahdistusta. Vielä reilu vuosi sitten iltalenkki alkoi 19:50-20:30 tai jos ei alkanut silloin, ahdistuin.
Säännöttömät säännöt, eli säännöt, jotka vaihtelevat riippuen tilanteesta tai siitä, ketä ne koskevat, ovat minulle ongelmallisia myös toisesta syystä. Jo kauan sitten minut on luokiteltu ihmistyypiksi, jolla on ylikehittynyt oikeudentaju. Minä haluan, että kaikkia koskevat samat säännöt ja kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Omassa työtehtävässä tämä on hyvä asia, sillä asiakkaat kokevat saavansa tasapuolista kohtelua, mutta jos töissä joku muu palvelee jostain syystä asiakkaita eriarvoisesti, koen lievää ahdistusta. Sama pätee myös vapaa-aikaan, harrastuksiin. Säännöttömiksi säänöiksi voisi kutsua myös normeja ja toimintatapoja, joita noudatetaan tai pitäisi noudattaa, mutta niitä ei ole määritelty missään. Miten näitä osaa noudattaa? ”Normaalit” ihmiset ilmeisesti tietävät aina, mitä kuuluu tehdä tietyssä tilanteessa, mutta minulle se on joskus vähän vaikeaa. Yritän tälläkin osa-alueella oppia toimimaan oikein. Koska vuorovaikutustilanteessa en luontaisesti osaa aina havainnoida sanatonta viestintää ja jopa välttelen (tiedostamatta) katsekontaktia, saattaa keskustelukumppanini kokea minun tuijottavan, kun yritän tunnistaa non-verbaaleja viestinnän osia. Olen yrittänyt kehittyä, toimia tiedostaen, niin että en tuijottaisi reikiä keskustelukaveriini.
Muistin toiminnassa on kummallisuuksia, enkä ole näissä kuulemma ainoa. On hyvin tavallista, että ei muista aina tapaamansa ihmisten nimiä, varsinkin jos samalla kerralla on esitelty monta uutta ihmistä. Samoin kasvojen yhdistäminen aiempaan tilanteeseen, jossa on henkilön tavannut, voi joskus pätkiä. Minulla on hämmentävä kasvot – nimi -yhdistelmät sekoittava muisti. Yleensä muistan nimet, mutta joskus sekoitan kahden henkilön nimet keskenään tai aivoni keksivät henkilölle aivan uuden nimen.
Viime viikot, varsinkin tämä kulunut viikko, ovat olleet voimaannuttavia hetkiä minulle. Onkohan kesäinen lämpö tai kenties joku muu tekijä, joka on aktivoinut päätäni niin, että olen rohkaistunut juttelemaan ja kirjoittelemaan kavereilleni. Joukossa on aivan uusiakin tuttavuuksia, joiden kanssa on ollut avartavaa pohtia monia asioita. Näihin kohtaamiset ja keskustelut ovat olleet suureksi osaksi agilityn ansiota. Olen käynyt tuomaroimassa virallisesti ja epävirallisesti, valmentanut, kokoustanut ja poikennut vain seuraamaan kisoja. Siellä olen tavannut kivoja ystäviäni. Eilen totesin TSAUlla kisoja seurattuani agilityhallien kahvioiden olevan loistavia keskustelupaikkoja. Kahvittelun lomassa voi seurata mukaansatempaavaa kisaa tai toisinpäin, eli kisaa seuratessaan voi nauttia kahvista. On todella arvokasta, että on ystäviä, jotka ovat läsnä. Kiitos teille.
Blogin otsikko ei varmaan vielä tunnu osuvan ollenkaan tähän kirjoitukseen. Jätin tarkoituksella tämän osuuden viimeiseksi, jotta alkuosaa kirjoittaessani ajatukset jäsentyisivät niihin kohtiin, joita haluan avata. Otan jälkeen ajattelun tueksi puun tai puiden joukon metsän. Tuossa kuvassa yksinäinen puu on vahingoittunut latvastaan syystä tai toisesta. Latvavikainen puu ei ole metsänhoidollisesti arvokas, mutta se on erilainen. Samoin hieman erilainen ihminen on arvokas. Erilainen ajattelu tuo yhteisiin pohdintoihin uusia näkökulmia. Täysin erillään kasvava puu on alttiimpi myrskylle ja muille tuhoille, kuin muiden puiden kanssa kasvava. Puun kasvuun vaikuttaa oikeasti kasvuolosuhteet ja puun perimä, mutta ajatellaan nyt hetki asiaa inhimillistäen puita. Jos puu olisi hyvin itsekeskeinen ja muita paremmaksi pyrkivä, se pyrkisi kasvamaan muita nopeammin. Sen runko ei ehtisi vahvistua tarpeeksi ja muita paljon korkeampana se saattaisi vaurioitua myrskyssä tai salaman iskiessä. Tämä olisi puun itsekeskeisyyttä, itsekästä toimintaa yksipuolisesti. Yksilö ei mieti, mitä seurauksia asialla voi olla, vaan pyrkii yhdellä osa-alueella muita paljon paremmaksi. Mikä on tämän toiminnan vastakohta? Yliempaattisuus – yksilö pyrkii silloin miettimään aina muiden parasta, auttamaan muita takaamaan muille hyvän kasvun ja elinolot. Mitä yksilölle itselleen saattaa käydä silloin? Se ei jaksa kasvaa itse, vaan nääntyy ja kuivettuu.
Optimaalinen elinolosuhde on kuin metsä, jossa on eri ikäistä kasvustoa. Vanhemmat suojaavat nuorempia ja ovat kyllin vahvoja sekä sitkeitä kestääkseen myrskyt ja kolhut. Samoin erilaiset yksilöt, eri lajit, voivat auttaa toistensa tarpeissa symbioosissa. Itsepäisyys ja epäterve itsekkyys vaihtuu itsenäisen toiminnan ja yhteistoiminnan yhdistelmäksi ja terveeksi itsekkyydeksi. Silloin yksilön ei toiminta ei ole täydellistä oman edun etsimistä eikä pelkästään toisia huomioivaa yliempaattista toimintaa, vaan kuunnellen ja eläen muiden mukana muita auttaen ja muilta apua saaden itsekin tasaisesti kasvavaa eloa.
On ihmistyyppejä, jotka ajattelevat asioita lähtökohtaisesti aina toisten kannalta. Asioita on hyvä punnita monesta näkökulmasta, mutta jos päätösten ja tekojen vaikutus oman itseen, omalle kohdalle, jää päätöksissä huomioimatta, tulee osaksi melko väistämättä jaksamisen ongelmia. Terapiassa minä olen saanut ohjeen, sinun täytyy miettiä, mitä sinä haluat ja mikä ratkaisu on sinulle itselle oikea. Joskus sen toteuttaminen on kipuilua sen kanssa, mitä muut siitä miettivät ja miltä muista tuntuu. Joskus vaan on tehtävä niin, kuin on itselle parasta.