Kuuntelin viime sunnuntaina Vantaalta Raisioon ajaessani ohjelmaa, jossa puhuttiin hetki tunteista ja tunteiden hallinnasta. Sen innoittaman luin muutamia tunteiden hallintaa käsitteleviä artikkeleja. Yhdessä artikkelissa oli insinöörin ajatuksia kutkuttava termi ”mielentilan tehdasasetus”. Kirjoittaja määritteli sen tilaksi, jossa olemme silloin, kun emme ajattele tunteita herättäviä asioita tai nukumme. Tätä tilaa nimitetään monilla eri nimillä, esimerkiksi tyyneydeksi. Mielenkiintoinen yhteensattuma, että pää tyynyssä ajatukset ovat tyyneyden tilassa. Tuohon perustilaan palaudutaan, jos ei koeta tunteita. Vauvoilla paluu on nopeaa, mutta aikuiset jäävät helpommin märehtimään ajatuksiaan ja mieli jää silloin energiaa syövään viretilaan.
Jos ei päästä aivoja palautumaan tyyneystilaan, tulee stressireaktio, aivojen hälyytystila. Sen aiheuttajia oli mainittu sivulla (http://elaparemmin.fi/blogi/kuinka-tunteet-toimivat/) yli kaksikymmentä, eikä lista ollut edes täydellinen. Kirjoittajakin toteaa, että listassa on luultavasti vain murto-osa syistä. Minut yllätti se, kuinka monen kirjava joukko asioita voi aiheuttaa stressiä. Listan alkupäässä mainittu temperamentti tuntui ensin kummalliselta, mutta kyllähän reaktiivisuus asioihin tai niiden ottaminen rauhallisen letkeästi vaikuttaa siihen, miten ne kokee. Samoin syöminen, juominen, väsymys, tilanteen outous vaikuttavat. ”Se millaisia sanoja olet juuri lukenut tai kuullut” kuulostaa alkuun omituiselta syyltä. Hetki taas sen pohtimista ja totesin, niinhän se on. Sanat virittävät positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan tai pitävät neutraalina. Jos aivojen virikkeet ja ärsykkeet ovat positiivissävyisiä, mieli kääntyy oletusarvoisesti positiiviseen suuntaan ja negatiivisilla päinvastoin.
Oman pohdintani tulos, ilman tieteellistä tutkimusta on, että negatiivisuus on ajatuksissa kuormittavampaa kuin positiivisuus. Pitää kuitenkin huomata myös se, ettei jatkuva positiivisessa ääripäässä oleva ajattelu ole kuormittamatonta. Välillä pitää saada vain olla.
Stressitilassa aivot keskittyvät siihen, että ihminen pystyisi selviämään siitä asiasta, joka tilanteen aiheuttaa. Siksi tilan aikana selkeä ajattelu on vaikeaa. Asiat näkee osittain ilman viitekehystä ja epäselvinä. Pyrkimys on uhasta selviäminen. Varmaan kaikki ovat kuulleet kertomuksia erilaisista onnettomuuksista selvinneiden pakokertomuksista. Niissä tilanteissa ei etsi vaihtoehtoisia ratkaisuja, jos aivot ovat löytäneet yhden mahdollisen selviämiskeinon. Selvinnyt ihminen voi jälkikäteen miettiä, miksen huomannut, että siinä vieressä oli tulipalolta suojattu portaikko, vaan pakenin paloa seinustan tikapuita pitkin?
Mielenkiintoni radio-ohjelmassa herätti ajatus: ”Ei ole kiellettyjä ja sallittuja tunteita. On vain tunteita.” Tätä asiaa on pohdittu kirjallisuudessa myös nimityksillä kielteiset ja myönteiset tunteet. Olen itsekin yrittänyt olla ajattelematta kielteisiä tunteita. Touché, käytin juuri sitä määritelmää, jota ei pitänyt käyttää. Mieltä voi nimittäin rasittaa sekin, jos ajattelee miettivänsä kielteisiä tunteita. Neutraalimpaa olisi miettiä tunteita kolmijaottelulla:
- elämästä miellyttävämpää ja nautinnollisempaa tekevät tunteet
- suojelevat ja selviämiseen auttavat tunteet
- tarpeellisiin asioihin huomion kiinnittävät tunteet.
Tunteiden tuntemiseen ei pysty pakottamaan itseään. Toki ajatusten ja tunteiden tilaan pystyy vaikuttamaan, mutta varsinaisesti tietyn tunnetilan tuntemiseen ei voi aivojaan pakottaa. Minulla diagnosoitu AS selittää osaksi sitä, miksi koen asioita kovin mustavalkoisesti, erityisesti tunteita. Olen luullut, että olen näiden asioiden kanssa yksinäinen friikki, jolla on joko suunnaton ilo tai sitten itku, mutta kun olen päässyt sisälle tähän maailmaan, olen havainnut, että on monia muitakin, joilla on sama tilanne. Terapiassa minulla on yhtenä prosessina menossa tunneskaalan opettelu niin, että itse ajatuksellisesti luokittelen tunteita skaalan asteikolle. ”Normaali” ihminen tekee sen ajattelematta, mutta minulla se vaatii vähän työtä.