Tämän kertainen aiheeni on vaikeasti pureskeltava, ainakin minulle. Asia, jota ei voi käsitellä pelkällä järjellä, kun se sijoittuu niin voimakkaasti vahvojen tunteiden sektorille. Olen yrittänyt elää nyt niin, etten huolehtisi turhan paljon kaikista asioista. Miksi vaivaa päätään asioilla, joihin ei itse voi vaikuttaa. Tätä elämänfilosofiaa minulle opetti hienosti havainnollistaen ystäväni Soila. Kiitos hänelle opetuksesta. Olen onnistunut vähentämään stressitasoani aika paljon. Vastuista irti päästäminen on keventänyt kuormaa mielestäni. Samalla on tullut enemmän aikaa miettiä, joskus ihan turhia asioita.
On asioita, joista ei voi eikä halua päästää irti. Niistä irti päästäminen olisi iso menetys. Siksi näitä asioita miettii vähintäänkin alitajuisesti. Yksi iso mieltä askarruttava asia on Bitti. Se on jo 10-vuotias ja se selittää varmasti ison osan väsymyksestä. Eilen kommentoin Facebookin tilapäivitystäni ”Aika vilunväreitä tekevä tunne päässäni”. Toivon hartaasti, että tuntemukseni ja se mikä ”viesti” päähäni tuli, oli väärä. Valitettavasti näin voimakkaasti kokemani valveunet tai enteelliset yöunet ovat usein toteutuneet, kaikki eivät tosin heti, vaan jotkut myöhemmin ja jotkut eivät lainkaan. Eilen päivälenkillä alkoi päässäni soida Discon Levottomat tuulet kappaleen kertosäkeistö . Samalla tunsin vilunväreet kehossani ja ajatuksiini tuli värisyttävä tunne – tämä on minulle ja Bitille.
Kun aika on tai muuten vaan
tulee levottomat tuulet noutamaan
ja ne vie minut mukanaan
en onneton oo kokonaan
mut ne tuulet viheltää taas kutsuaan
enää hetken luonas olla saan
Sanat: Disco
Toivon hartaasti, että tällä kertaa erehdyin tuntemuksestani. Jos niin pitää tapahtua, sillä on jokin tarkoitus, oli sitten lähtijä kumpi vaan. Tuo pieni karvakorva, joka nytkin on kerälle käpertyneenä jalkaani vasten, on opettanut minulle paljon. Olemme kulkeneet yhdessä pitkän tien. Monta onnistumisen ja ilon hetkeä on ollut agilityssa. Sydämentykytyksiltäkään en ole välttynyt. Bitti on rusakon perään rynnätessään aivan kuuro. Pari kertaa on autoilijan nopeat refleksit pelastaneet sekä rusakon että Bitin. On se niin söpö ja ihana vanhus 🙂
Tänään Bitti toi yli viikon tauon jälkeen ”vaakun” minulle, kun tulin kotiin. Piti vähän heitellä pojulle lelua. Mielialani koheni heti.