Pitkän kuumejakson ja sitä seuranneen yskän jo helpottaessa on ihana liikkua luonnossa. Bitti oli aivan innoissaan, kun sorsat tulivat hyvin lähelle, noin 1,5m päähän. Tiettyä haikeutta tuli mieleeni, kun lintuja kuvatessani havahduin ajatukseen – kaikilla linnuilla näytti olevan kumppani. No linnut elävät lyhyemmän ajan, kevääksi on saatava kumppani. Kirjoittamiskurssin edellisestä tehtävästä sain palautteena rohkaisun ”et ole mistään myöhässä, kehosi halusi levätä ja puhdistua, sen aika oli ensin”. Kaunis ajatus, syvällinen ja niin totta.
Tämän viikon kirjoitustehtävässä oli aiheena matka omaan sisäiseen lapseen. Sen kautta mielikuvamatka lapsuuteen – ajatusten havainnointia. Hämmästyin kokemusta. Chisun – Baden baden kappaletta siteeraten:
”Mä pullotan mun kyyneleet ja myyn ne Saharaan
Missä niitä tarvitsee tuo kuiva karu maa”
Tänään olisi tullut pullotettavaa. Kohdatessani pikku-Petterin kyyneleet valuivat valtoimenaan pitkään.
Tuolta matkalta 40 vuoden päähän menneisyyteen selvisi, että olen ollut se täydellisyyden tavoittelija, itseään piiskaava jo silloin. Hakenut hyväksyntää koulussa ja kotona sillä, että olen paras. Itkenyt itkut salaa, kun olen ollut arkuudesta kiusattu.
Hakenut hyväksyntää, jotta saisi kavereita ja läheisyyttä. Olen jotenkin jäänyt paitsi läheisistä ystävyyssuhteista, lapsuudessa minulla ei ollut ”sitä parasta ystävää”. Ystävää, jolle olisin kertonut vaikeimmat asiat. Kun en saanut hyviä kavereita helposti, tartuin niihin, jotka hyväksyivät minut ja olivat kanssani. Olin joskus huonossa seurassa, onneksi en ajautunut huonoille teille. Sama kuvio on toistunut myöhemmin elämässäni. Edelleen se paistaa minusta läpi, Olen kuitenkin oppinut jo jotain. Omat kommunikointitaitoni ovat kehittyneet. Pikkuhiljaa, muutaman hyvän ystävän auttamana, olen sisäistänyt ajatuksen siitä, että Petteri voi olla halutessaan yksin, eikä kaikkien kanssa tarvitse olla hyvä kaveri vain siksi, että he sattuvat hyväksymään Petterin.
Kun olen päässyt miettimään pääni sisällä olevia tunteita ja niitä asioita, joita haluan kokea, olotilani on parantunut merkittävästi.
Kevään kautta kesä on heräämässä eloon – oma mieli nousemassa. Kiitos teille, jotka olette auttaneet minua tässä suunnistuksessani, jossa tehtävärastin tehtävänä on se, että möröt tippuvat mielestäni ja asiat saavat ne mittasuhteet, jotka niille kuuluvat.
