Minäkin olen joskus sanonut ”ovi on aina auki – tervetuloa”. Silloin kuitenkin tarkoitetaan eri asiaa kuin Ellinooran kappaleen Carrie sanoituksessa. Tykkään mietiskellä sanoituksia ja niiden merkitysten kerroksellisuutta. En osaa itse laulaa, kun sävelkorva on mitä on ja rytmitaju on samaa asennussarjaa. Minua paremmin tuntevat kaverini tietävät, että monta kertaa jonkun ajatuksen tueksi minulla pomppaa mieleen sanat jostain laulusta.
Tänään revin ajatuksia siis tuosta Carrie kappaleesta, sen yhden merkityksen osalta. Otetaan tähän lainauksena se osa tekstistä, jota pohdin.
(Äiti sanoi joskus et)
Ei voi rakastaa
Jos pitää ovee
Aina raollaan
Mut epävarmuus
Sisintäni kalvaa
Ei mikään oo varmaa
(Enkä mä usko edes karmaan
Ja me kaikki ollaan yhtä fucked up)
sanat: Ellinoora
Oven auki pitäminen pätee muihinkin tunteisiin kuin rakkauteen ja lisäksi päätösten tekoon. Minä olen tämän talven aikana ollut muutaman kerran siinä tilanteessa, että olen miettinyt, ainakin suonut ajatuksen sille, jos palaisin kesäkuun lopussa Poriin. Tämä ”oven pitäminen auki” sinällään luo itselle epävarmuutta. Se, ettei kaikkea osaa arvata, tietää ennalta, ei edes ennustaa täysin, on normaalia ja siitä tuleva pieni epävarmuus pitää ihmisen mielen virkeänä. Monta avointa asiaa yhtä aikaa, mahdollisuus palata takaisin, kääntyä sivulle, jatkaa eteenpäin, nousta ylös, laskeutua tasoa alemmas – nämä kaikki tai osa niistä päätettävinä rasittavat aivoja. Aina ei voi tehdä yksimuuttujaista päätöksen tekoa. Yhden asian valinta vaikuttaa usein johonkin toiseen asiaankin.
Vaikka edellä olen miettinyt omien ratkaisujen tekemistä, ne eivät ole ainoita epävarmuustekijöitä. Väitän, että vielä suurempi epävarmuuden kalvava ajatus tulee asioista, päätöksistä, joihin ei voi itse vaikuttaa. Itselläni on suuri epävarmuustekijä. Olen mielessäni jo sulkemassa viimeistään tämän kappaleen pohdinnan myötä Porin ovea. Mikäli minua ei pidetäkään täällä Kaarinassa koeajan jälkeen, pitää ovi menneeseen avata. Ei kuitenkaan kaikkia vanhoja ovia, sillä osa on jo suljettu.
Ovea ei kannata sulkea pamauttaen se kiinni selän takana ilman, että on vilkaissut siihen huoneeseen tai tilaan, jota on jättämässä taakseen. Vilkaise huoneeseen ja varmistu, ettei sinne jää mitään pilaantuvaa. Sulkiessa oven sen taakse voi jättää luurangon, muttei raatoa. Luuranko voi kyllä ”kummitella”, mutta raato mädäntyessään levittää viestiä ”tämän oven takana on jotain, jota ei ole siivottu”. Parasta on tietysti, jos ennen oven sulkemista puhdistaa tilan kaikesta, mitä siellä ei kuulu olla.
Minulla on sellainen tunne, että palaan ovien auki pitämiseen ja sen problematiikan käsittelyyn myöhemmin. Ainakin muutaman iso lukko itselläni on vielä avaamatta, ne ovet ovat lukossa, eivät auki, mutta vaativat avaamista, jotta voin käydä eteenpäin. Mielen siivousvimmassa ei välttämättä ole järkevää avata kaikkia ovia ja ikkunoita yhtäaikaa tehosiivoukseen, jos mieli ei ole siihen valmis. Tila ja asia kerrallaan mielensopukoita puhdistaen tulee tilaa uudelle – uusille ajatuksille, tilanteille ja ystäville.
Asuntoni ovi on kuvainnollisesti auki lähes aina. Jos tuntuu siltä, että haluat poiketa, laita viestiä tai soita.
PS. Jos sinulle tulee sellainen hetki, että olet alakuloinen, jopa masentunut, muista tämä ystävän vinkki. Suomalaiset tangot eivät ole silloin se musiikin laji, jota kannattaa kuunnella. Melankolinen tango on tunteikasta, mutta masentuneelle raastavaa.