Tänä aamuna mietin, mikä on koti. Pohdinnan taustalla on se, että talon A pihassa sanon Bitille Hyppää autoon, lähdetään ajamaan kotiin”. Samoin sanon talon B pihassa. Tästä käynnistyi päässäni teoreettinen pohdiskelu kodin ilmentymän sijainnista. Jenni Elgbacka on määritellyt opinnäytetyössään kodin seuraavasti: ”Koti on paikka, minne voi mennä ja sulkea ovet perässään.” Wikipedia määrittää kodin: ”Koti on paikka, jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa ja paikka jossa perheen jäsenet asuvat. Ihmisen kotiin voivat tulla vieraat vain luvalla ja se nauttii kotirauhaa.”
Näiden määritelmien perusteella ei ole ihme, että pieni pää hieman hämmentyy, mikä on kotini. On olemassa useampia paikkoja, joiden yhteyteen voi liittää määritteen koti. Lapsuudenkoti on minulle yksiselitteinen käsite. Olen asunut samassa talossa elämäni 23 ensimmäistä vuotta. Sen jälkeen olen asunut yhdeksässä talossa, joita voi pitää entisinä tai nykyisenä kotinani. Jokaiseen näistä liittyy muistoja. Kuriositeettina mainitsen, että testasin ajatusleikkinä muistini tarkkuutta. Porin Leppäkorven rivitaloyhtiöstä, jossa oli 19 asuntoa, sain palautettua mieleeni yli puolien asukkaiden nimet ja kasvot lähes kaikille. Muutin sieltä pois yli 10 vuotta sitten. Muisti on hyvin ihmeellinen asia.
Käsitteellisen mallintamisen opinnoistani tuli kodin yhteydessä mieleeni suhteen kardinaalisuus, eli montako ilmentymää käsitteestä voi liittyä yhteen kohteeseen. Yleisesti kodin kardinaalisuus on 1, eli yhdellä ihmisellä on vain yksi vakituinen koti. Omalta osaltani problematiikka tulee esille kodin määriteen takia. Sekä taloon A että taloon B pätee määritelmä, että ne ovat paikkoja minne voi mennä ja sulkea oven perässään. Taloon B pätee laajemman määritelmän osat a) käyttää (tätä ensisijaisesti) vakituiseen asumiseen, b) viettää vapaa-aikaansa ja c) jossa ”perheenjäsenet” asuvat. Taloon A taas pätee määritelmästä a) jossa säilyttää henkilökohtaisia tavaroita (valtaosaa) ja b) jossa on virallinen osoite. Tuota viimeisintä ei ole määritelmään kirjoitettu, mutta mielestäni se kuuluisi olla siihen sisäänkirjoitettuna. Tätä asiaa pohtiessani ja kirjoittaessani soi päässäni ensin laulun sanat ”Mun koti ei ole täällä.” Se ei ratkaissut asiaa, mutta siitä muodostui ajatusketjun silta, josta löysin ongelmaani ratkaisun. Koti on siellä, missä sydän on. Nyt tiedän kotini paikan.
Tällä viikolla olen kirjoittanut useampia runoja. Osa niistä on ollut koskettavia ja hyvin henkilökohtaisia, osa on vasta menossa vastaanottajille. Siksi en julkaise niitä ainakaan vielä. Runon ja suven päivän johdosta, puin osan äskeisistä ajatuksistani riimimittaan.
Missä koti?
Pohdin kodin paikkaa.
Ajattelen, missä vietän aikaa.
Ajan paikasta paikkaan –
osoitteesta toiseen.
Missä koti on?
Sydän tietää sen.
— PK 6.7.2017