Pilvien taidetta – pilvien takana

Tänään on ollut luontopäivä. Olin Porissa, Kalaholmassa, vanhempieni ja pikkuveljeni luona äitienpäiväreissulla. Aamulla sain ihailla taivaan pilvien taidetta. Samalla seurasin lintujen ilmasotaa. Tuossa sodassa olin isomman puolella. Isompi lintu oli varis, jota joukko räkättirastaita ajoi takaa. Liekö varis käynyt munavarkaissa, mutta kuitenkin monta yhden kimpussa on epäreilua ja on niitä räkättejä kyllä aika runsas kanta.

Oli niin hyvä olo, kun ehdin käydä katsomassa vanhempiani. Ikäähän heillä on jo reilusti eläkeiän yli eikä isäni kunto ole enää sellainen kuin joitakin vuosia sitten. Anitta oli käynyt läpi vanhoja valokuvia. Minulle hän oli kerännyt niistä joitakin kuvia. Katsellessani lapsuuteni kuvia herkistyin, mutta todellinen itku tuli, kun näin viimeisiä kuvia tuffastani. Kumaraksi painunut vanha veteraani on jo päässyt sinne, missä ei ole enää kipuja ja murheita. Tuli niin ikävä isovanhempiani.

Kategoria(t): Ihmissuhteita, Luontoa, Mielenjuttuja. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.