Muutos hyvään näkyy
Viime viikonloppuna kävin tuomaroimassa Lohjalla Lägin hallissa. Viime käynnistä tuolla hallilla on noin viisi kuukautta. Tuona aikana niin halli kuin tuomarikin ovat kokeneet melkoisen muutoksen. Hallissa oli nyt uusi ja hyvän oloinen korkkitäytteinen tekonurmi. Tuomarilla oli huomattavasti ehyempi olo kuin tuolloin kevättalvella.
Muuttunut henkinen olotilani näkyi kuulemma aika selkeästi ulospäin. Syvä rauha huokui minusta. Näin kertoi minulle jälkikäteen hyvin läheinen ystäväni. En kertonut etukäteen kenellekään, että saattaisin jännittää juuri tuolla Lohjalla tuomarointia melkoisesti. En jännittänyt! Yövyin asuntoautossa viiden metrin tarkkuudella samassa paikassa, jossa maaliskuisena viikonloppuna romahdin henkisesti. Yksinäisyyden tunteen kuorma, oman kelpaamattomuuden ja suuren stressin vaikutus sekä useampi muu yhtäaikainen tekijä ajoivat ahtaalla ja aiheuttivat sen, että hakeuduin ammattiavun pariin. Onneksi pääsin avun piiriin. Elämä on nyt elämisen arvoista.
Ajatuksia toisen päästä – väitöstä lainaten
Kuuntelin autossa eläinlääkärille ajaessani Yle Puhe –kanavaa. Siellä oli haastateltavana filosofian maisteri Mari Pulkkinen, jonka väitöstutkimukseen ”Salattu, suoritettu ja sanaton suru – Läheisen menettäminen kokonaisvaltaisena kokemuksena” liittyvä väitöstilaisuus on tänään. Haastattelussa oli niin hyviä ajatuksia, että ajattelen itsekin lukevani väitöskirjan jossain vaiheessa. Väitöskirja löytyy sähköisenä linkin: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-2243-8 osoitteesta. Ihan vielä ei väitöskirja ole siellä kokonaisuudessaan, koska väitöstilaisuus on vielä kesken.
Keskeisiä asioita tutkimuksessa oli, että koemme menetykset eri tavoin ja niiden kesto on yksilöllistä. Surevaa lohduttaville väittelijä antoi ohjeeksi, ettei tulisi vertailla toisen surua omaansa eikä esittää arviota siitä, koska surijan menetyksestä johtuvan surun tulisi olla surtu – suoritettu.
Vuorottelua
Onnen ja ilon sekä surun ja murheen väliset vaihtelut ovat elämän kiertokulun sanelemia. Toivottavasti osaamme kaikki nauttia positiivisista hetkistä ja saamme niistä voimia niihin aikoihin, jolloin elämä kuormittaa ehkä voimakkaastikin.