Kesäkuu on loppussa. Se merkitsee myös sitä, että minun koekaikani on ohitse. Tähän päivään kulminoituu jälkeen yksi elämäni muutos. Nyt se on ihan lopullisesti päätetty. En palaa Poriin entiseen virkaani. Irtisanoutuminen lähtee huomenna. Jään tänne Varsinais-Suomeen täkäläisten kaverieni ja muiden kiusaksi 
Yksi stressipiste jälleen poistui.
Tänään on ollut mielessäni muutenkin iso päivä. Terapiassa kurkisteltiin viime viikkojen tapahtumieni lisäksi lapsuuteeni. Elokuun alun tapaamisessa sukellamme syvälle sinne. Saattaa olla aika jännittävää seikkailla siellä, vaikka kirjoituskurssilla jo uppouduinkin sinne.
Töissä oli tänään supermukavaa. Mä koin olevani kuin kotona.
Oli myös mukava, tai ikävä asia ei ole mukava, mutta se, että sain ikävässä asiassa olla virtuaalinen olkapää ja kuuntelija. Totesin ystävälleni, että minua ovat niin monet kuunnelleet ja auttaneet, että on nyt minun vuoroni elämän vastavuoroisuudessa olla se, joka kuuntelee. On aika maksaa sitä hyvää takaisin, jota olen saanut itse vastaanottaa toisilta.
Valmistaudun tässä samalla henkisesti agilitymaajoukkueen karsintakilpailuun. On hienoa päästä kilpailukehään. Unelman yksi porras täyttyy lauantaina, kun aloitan avustavan tuomarin tehtävässä. Iso kunnia päästä mukaan maajoukkueen valintakilpailun tuomaristoon.