Voi olla vaikeaa veikata, mitä jännitin maajoukkueen karsintakisoissa eniten. Siksipä en laita teitä arvuuttelemaan sitä. Se ei ollut avustavan tuomarin tehtävä sinällään. Oikeastaan niitä jännittämiäni asioita oli kaksi, mutta syy sama – alanko itkemään.
Ensimmäinen syy oli itse kisa ja aika monen tutun kohtaaminen ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun jätin Sagin puheenjohtajuuden. Se oli minulle henkisesti raskas päätös. Niin raskas, että jouduin laittamaan eroni jälkeen ilmestyneen Putkeen! –lehden odottamaan myöhempää lukuhetkeä. Vielä sitä hetkeä ei ole tullut. Huomasin kisapaikalla, että ihan kaikki eivät vielä tiedä, etten ole enää Sagin puheenjohtaja 😮 Muutenkin ensimmäinen jännityksen aihe oli aiheeton. Se oli vähän kuin otsikko ilman varsinaista tekstiä.
Toinen syy oli ystävien suoritukset. Tuomarointi kuitenkin tempaa niin mukaansa, ettei siinä ajattele turhia. Ainakin kolme kertaa (nämä muistan) kahden päivän aikana kostuivat silmäkulmani. Kilpailuissa oli muitakin huikeita suorituksia, mutta kerron tässä ”kolmen syyllisen” nimet. Ulla Viholainen & Tami: teidän yhteistyönne ja se suunnaton työmäärä, jota olette tehneet. Kun radalla näkee huikeaa uskallusta ja luottoa kisakaveriin. Se sykähdyttää, vaikka joskus hylkääntyminen tuleekin. Te olette niin <3 Hanna Hyvärinen & Sinni: teidän finaaliradallanne näkyi iloa ja uskallusta. Nopean koiran kanssa mennään veitsen terällä kaikki tai ei mitään. Nopea ohjaaja oli nopean koiran kanssa valmiina reagoimaan ja juoksemaan lujaa. Se ilo ja onni maalissa. Sami Oksa & Lex: Ei hyväkään medien maajoukkue välttämättä kooikerhondjea vaadi, mutta ei ne sitä huononnakkaan 
Samin kantti kesti ja kaunis & komea kooikkeri ei mennyt putkiansaan. Lexin suoritusta katsoin tunteikkaana senkin takia, että Lex on Rexin isä.
Kisojen jälkeen katsellessani Jukka Pätysen / Koirakuvat ottamia tunteikkaita kuvia kilpailuista, silmät kyllä kostuivat. Niin paljon mahtuu ilon ja pettymyksen vaihteluista noihin kuviin. Niistä näkee, että karsintakisoissa eletään hetkessä suurilla tunteilla.
Oikein paljon menestystä kaikille maajoukkuepaikat saavuttaneille!
Tuomariparini Jari Suomalaisen kanssa pääsimme ainakin muutamaan kuvaan poseeraamaan ”edustusvaatteissamme”. Minulle pukeutuminen on arvostusasia. Pyrin pukeutumaan tarkoituksenmukaisesti, mutta mitä enemmän arvostan tilannetta, sitä enemmän mietin, miten pukeudun. Ihmettelijöille tiedoksi, suorat housut, kauluspaita, kravatti ja pikkutakki eivät ole niin kuumat kuin luulisi. Hiki minulla tuli viikonlopun aikana ulkoiluttaessani Bittiä lauantaina sortsiasussa ja sunnuntaina veryttelypuku päällä, autolla ajaessa sekä syödessä.
Viikolopun tunnelma tiivistyy yhden ystävän sanomaan kommenttiin ”So classy”.