Sydämen tunteet
Auringon loiste osuu silmiin.
Mielestä se ei pyyhi pois,
muistikuvaa siitä.
Kohtaamista ajatusten,
kahden mielen.
Kuluu päivät, viikot, kuukaudet.
Yhä muistuu tapahtumat,
monet pienet jutut –
ilo ja nauru, tunteet.
Vielä ei ole ollut aika,
mutta tunnen ja tiedän.
Hetkessä voi poistua este,
kuin haltian tehdessä taika.
Este ei ole aina suuri.
Ei valtaisa vuori tai muuri.
Se on hentoinen säie,
vaade tapojen ja oman mielen.
Kliseistä kliseisimmät –
aika parantaa –
hyvä saa palkan.
Näitä hoetaan.
Auttaako?
Sanojaa ehkä,
muttei kokijaa aina.
Kuitenkin uskon ja luotan,
Ajan tuovan tarkoitetun,
sen mitä minulle suodaan.
–PK