Jos elämä olisi vuoristorata, tuntuisi siltä, että nyt olisin tämän kierroksen suurimmat ylä- ja alamäet mennyt läpi. Aaltoliikettä on edelleen, mutta auringonpaistetta ja ylös laaksosta johtavaa polkua on enemmän kuin alamäkeä ja synkkiä pilviä.
Eilinen päivä mietitytti paljon. Uskallanko mainita M-sanan. Eilen minulla oli kehityskeskustelu ja kyllä uskalsin. Kaikki kehityskeskusteluissa olleet tietävät, että siellä on yhtenä aiheena, tai ainakin pitäisi olla, oma jaksaminen. Siihenhän ”kuuluu” vastata ”ihan hyvin minulla menee”. Virkasuhteessani on vielä jäljellä melko tasan kuukausi koeaikaa, mutta otin riskin. Vastasin ”kärsin masennuksesta. Vointi on jo parempi, mutta pari kuukautta sitten meni tosi huonosti. En tiedä näkyikö se päälle ja arvasitko jotain. Nukuin pari tuntia yössä. Käyn nyt terapiassa kerran 2-3 viikossa ja se on auttanut paljon. Se että saa puhua täysin ulkopuoliselle asioista luottamukselle, on avannut mieltäni.” Tuo oli kai vähän kuin esittäytyminen AA-kerhossa. ”Minä olen Petteri. Olen masentunut.”
Jatko jännitti melkein enemmän kuin tuon kertominen. Mitä tuohon sanoo esimies. Arvatkaa mielessänne ennen kuin luette eteenpäin.
Melkein purskahdin itkuun. Esimieheni sanoi vapaasti muistellen näin. ”Kyllä minä jotain aavistin, mutten ollut varma. Oli tosi hyvä, että kerroit. Sinun oma jaksaminen ja hyvinvointi on tärkeämpää kuin se, että työ tulee tehdyksi juuri tänään. Jos tulee sellainen olo, että et jaksa ja tarvitset lepoa, niin kerro vaan rohkeasti.”
Esimieheni pisteet nousivat silmissäni entisestään. Ymmärätävä ja alaisiaan arvostava. Rohkeus palkittiin, riskinotto kannatti.
Tänään sitten tuli jotenkin fiiliksissä jostain syystä alamäkeä. Syynkin tiedän, mutta en minä sentään kaikkea kerro, ainakaan kaikille. Yksi tekijä kuitenkin oli huonosti nukuttu yö, kun Bitti oli eilen syönyt jotain herkullisesti helteessä muhineita kalanperkuujätteitä Littoistenjärven rannalta. Heilahdukset tunteissa ovat onneksi nyt pieniä, kuin järven aaltoja verrattuna valtameren hyökyihin. Pahimpina hetkinä mielialan heilahdukset olivat lähellä hyökyaaltoja.
Tämän päivän voimaannuttaja, yksi voimabiiseistäni, on ollut Juha Tapion Kelpaat kelle vaan. Juha on latonut sanat kertosäkeen loppuu:
”…
Mut joku aamu mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan.”
sanat: Juha Tapio
Olen jo heräämässä. Tiedostan pikkuhiljaa sen, että olen loppujen lopuksi aika hyvä tyyppi. Väitän kuitenkin taiteilija Tapion hieman kohdallani liioittelevan. Riippuu tietysti siitä, mitä kelpaamisella tarkoitetaan. Tiedän kyllä, että kaikki eivät voi sietää minua kaverina. Olen tiedostamattani loukannut joitakin eikä henkilökemiat aina toimi kaikkien kanssa.
Juuri kukaan ei ole päässyt kurkistamaan sisälle sisimpääni, syvälle. Vain muutamat todella hyvät ystävät tietävät menneisyyden taakoistani. Ne ovat koskettaneet kipeästi, mutta myös kasvattaneet ihmisenä. Nämä tuntemukseni, arvet jotka eivät ole kokonaan parantuneet, tekevät minusta hieman sellaisen, jollainen olin nuorena – aran ihmisen. Kun olen niin sosiaalinen ja puhelias, kuulemma myös iloinen 
, voi olla vaikeaa uskoa, että jännitän paljon uusien ihmisten tapaamista. Jos tiedän ennakolta, että tulen tapaamaan minulle entuudestaan tuntemattoman ihmisen, jännitys on suuri. Tähän olen saanut vinkkejä ja hallitsen tilanteet jo huomattavasti aiempaa paremmin. Jos sinussa asuu sisäinen käyttäytymistutkija, voit havainnoida, miten toimin, jos huomaat minut kohtaavan uuden ihmisen.
Teen tämän päivän kirjoituksen loppuun tunnustuksen ikään kuin bonuksena teille, jotka olette jaksaneet lukea tähän asti. Tein yhden paljon parjatun Facebook-testin. Tulokseni on tässä.
Olet hyvä spontaaniudessa, huono ilkeydessä ja olen periksiantamaton oikeuden puolesta taistelemisessa. ”Olet todellakin voittamaton, sillä vilpittömästä persoonallisuudestasi huokuvat määrätietoisuus ja anteliaisuus! Omistautuneisuutesi toisia kohtaan on ainutlaatuista! Mitä tahansa teetkin, annat aina kaikkesi ja onnistut pyrkimyksissäsi. Persoonallisuutesi vie lempeyden aivan uudelle tasolle! Jaa tuloksesi ystävillesi, jotta hekin voivat selvittää suurimmat vahvuutensa!”
Tuo tuntui hyvältä lukea. Olen jotain tuon suuntaista kuullutkin joiltakin kavereiltani.
Tsemppiä huomenna alkavaan kesäkuuhun <3