Kun pitkittynyt yskäni ja pieni lämpöily ei tunnu häipyvän, aloin pohtia sitä, mistä oireeni voisivat johtua. Tein netissä hakuja keksimilläni hakusanoilla. Löytyi ihan oikeita lähteitä eikä pelkästään vauva.fi ja suomi24.fi keskustelupalstojen juttuja. En pidä niitä ihan vakuuttavina lähteinä. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että vaikuttavia tekijöitä ei ole yhtä, vaan monta. Siitepöly, katupöly, useampi stressitekijä, mieliala ja joukko muita tekijöitä yhdistettynä influenssaa, joka sairastamisen käynnisti, ovat saaneet aikaan melkoisen väsyttävän kierteen.
Lukiessani kävi, kuten netissä monesti käy. Hakuehdon sisältäneellä sivulla on jotain todella mielenkiintoista. Sitten sitä piti tutkia. Haeskelin ”illusitorinen huuma” ehdolla kirjoituksia. Lopulta löytyi jotain, joka pysähdytti. Psykopatologia! Se on hyvin monivivahteinen oppi psyykkisten häiriöiden ilmenemismuodoista. Tieteenalan yksi alaotsikko tai käsite on kognitiivinen paradigma tai kognitiivis-behavioraalinen lähestysmistapa psykopatologiaan. Tieteenala tutkii muun muassa rikosten tekijöiden mielentilaa ja syyntakeellisuutta. Tämä osa opista lähtee siitä, että mieli mallintaa asioita sekä siitä, että ajatukset toimivat voimakkaina vaikuttimina tunnetilojen syntymisessä.
Pohdin sitä, kumpaan suuntaan itselläni vaikutus menee. Ohjaavatko tunnetilat ajatusten kautta tekoja vai teot ajatusten kautta tunnetiloja. Väittäisin ilman sen syvempää tieteellistä tutkimusta, että vaikutusmekanismit ja signaalien kulku on ajatusreitillä kaksisuuntaista. Joskus voi tehdä tunteiden perusteella huimia päätöksiä, joita ei järjellä tekisi. Toisaalta ajattelu, positiivinen tai negatiivien, jostain asiasta voi ohjata sitä, mitä tunteita siihen muodostuu myöhemmin. Itse ottaisin käsittelymalliin vielä kolmannen ulottuvuuden tai käsitteen – haaveet. Ne voivat ohjata ajatuksia tekoihin toteuttamaan haaveita samalla syventäen tunnetiloja kyseisessä asiassa. Mieleni mallissa teot saavat vaikutteita kolmista ”ajatukset – haaveet – tunteet”. Elämän sisältö ja sen mielekkyys paranevat, kun uskaltaa toteuttaa niitä signaaleja, joita ajattelun tunnepuoli herättää omassa ajattelussa.
Toinen merkittävä asia, jonka löysin, oli uusi suomalainen tutkimus liikunnasta. Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen yhteinen kaksostutkimus oli tehty 15 vuoden seurantatutkimuksena. Siinä todettiin, että liikunta ehkäisee masennusta. Puolituntia kuormittavaa liikuntaa tai tunti kävelyä vähentää lievän masennuksen oireita. (Lähde: HS – Elämä & Hyvinvointi http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1463365686631).
Nyt sitten kaikki liikkumaan, vaikkapa kävellen luontoon. Uskalletaan haaveilla ja tehdä niitä asioita, joista haaveillaan. En nyt haaveile, vaan mietin, onko ammatinvalintani oikea?