Pelkoja ja niistä luopumista
Tämän viikon kirjoitusharjoituksessa käsiteltiin pelon ja rakkauden – voimakkaiden perustunteiden vaikutusta omaan elämään. Pelko on tavallan suojakuori, mutta se voi estää myös jotain hyvää tapahtumasta. Minulla on ollut voimakkaana kaksi pelkoa. Tavallaan ne ovat yksi ja sama pelko: jos minua ei hyväksytä. Olen päässyt näistä peloista jo aika paljon ylitse, mutta avaan niitä silti tässä, jos tämä auttaa jotain muuta. Ensimmäinen ilmentymä tuosta pelosta on ollut sydämen asia – rakkauden kemiaa. Minä olen niin huono, ettei minusta kukaan kiinnostu. Olen päästänyt tässä asiassa ”pelon kädestä irti”, antanut sen pudota vapaasti omaan rotkoonsa. Minä elän nyt omaa elämääni. Tämän hetken kuuluu olla juuri tällainen. Tulevaisuus näyttänee erilaiselta, mutta sinne ei tarvitse kiiruhtaa.
Toinen oman riittämättömyyden ilmentymä on työasioissa. Olen ollut jossain määrin peloksi luokiteltavan tunteen vallassa. Jos minut laitetaan pois virasta koeaikana. Olen yrittänyt tehdä kaikki todella tarkasta stressaten ja siinä stressissä unohtanut joitain asioita. Yritän nyt päästää tuostakin pelosta irti.
Näkökulmaksi rakkauden tunne – sydämen ääni
Bling <3 Sydän puhuu. Ei tuo tilanne olekaan niin ristiriitainen kuin ensin kuvittelin. Pelon alla työskentelely ei olekaan varmistelua, vaan edellä epävarmuuden stressissä tapahtuvaa osittaista haparointia. Kun päästän peloistani irti, voin elää omana itsenäni. Minun ei tarvitse etsiä muita miellyttäviä ratkaisuja, kuunnella aina toisten mielipiteitä ja odottaa jatkuvaa hyväksyntää. Sydämeni sanoo kyllä, että asiat järjestyvät. Kaikki tapahtuu ajallaan. Päästäessäni peloistani irti ja teen rohkeita päätöksiä, minä suoriudun tehtävistä paremmin. Kun teen työni omana itsenäni, omaa osaamistani hyödyntäen, olen vahvan ammattiosaamiseni ytimessä. Jos en kelpaa, se ei ole minulle maailmanloppu. Menettävä osapuoli en ole minä.
Vaikka olen tunteikas, teen kuitenkin ratkaisuja järjellä, tunteita kuunnellen. Viime aikoina olen tehnyt elämässäni ratkaisuja, jotka ovat olleet vaikeita, viiltäneet sydäntäkin, mutta uskon niiden johtavan sellaiseen lopputulokseen, joka on parempi kuin mitä se ilman näitä ratkaisuja olisi ollut. Jos minä kuuntelisin täysin sydäntäni, saattaisin tehdä jotain ihan päätöntä ja hullua. Tasapaino järjen ja sydämän äänen välillä on mielen optimointia. Kuuntelen sen vuoksi hivenen järjen ääntä. Sydän voi yllättää.
Polku ja esteet
Alla on kuvat tämän päivän lenkiltä. Paikoitellen metsälenkkimme meni maastopyöräreittiä pitkin. Siellä polku oli niin selvä, ettei siltä voinut eksyä. Se johti kohti määränpäätä niin, ettei tarvinnut etsiä suuntaviittoja, puihin merkittyjä maaliläiskiä. Selkeälläkin reitillä voi olla edessä este. Joku tilanne tai asia, joka laittaa miettimään. Miten tästä pääsen yli vai pitääkö minun kiertää tämä paikka. Kierräkö vasemmalta vai oikealta? Toisella puolella näkyvä asia on minua kiinnostava, mutta onko se siellä vielä kun pääsen tämän esteen tai hidasteen ohi?
Edellä on paljon kysymyksiä. Aina niihin ei ole nopeaa ja helppoa vastausta. Joskus ei ole yhtä oikeaa vastausta, vaan on monta toimivaa ratkaisua. Mikä niistä on parhain? Tietokonemaailman simulaatioissa eri vaihtoehtoja voisi laskea ja simuloida. Elämä ei ole simulaatio. Jokainen asia ja hetki eletään vain kertaalleen. Liikaa ei kannata miettiä, elämä menee silloin ohitse.
Käytetään kuitenkin hetki harkitsemiseen, jottei tule lyötyä päätä mäntyyn – ainakaan montaa kertaa.
