Normaali tiistaiaamun kiire vaihtui tällä viikolla torstaille. Rakennusvalvonnan 8:15 alkava viikkopalaveri siirtyi tähän aamuun. Tietenkin sitten juuri tällaisena aamuna Agi-Pesä päätti, ettei starttaa normaalisti. Onneksi autossa on koko ajan starttiboosteri, apukäynnistyssetti, jolla auto lähtee sitten kertaheitolla käyntiin. Sähkövika on paikantunut mitä ilmeisemmin takapään laturiin. Ratkaisu on jo hankittuna, kunhan jaksan asentaa sen. Kaksi minuuttia myöhästyin palaverista, mutta onneksi se ei ollut ehtinyt edes alkamaan.
Hieman tuossa otsikossa valehtelen. Eihän arkeni ole nykyään korutonta, kun käytän vuosien tauon jälkeen insinöörisormustani.
Porilaiseen kevyenliikenteenväylien liikennesääntöihin tottuneena täällä Varsinais-Suomessa on vähän opettelua. Täällä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että kevyenliikenteenväylällä on lisäkyltti ”Sallittu mopoille”. No tarkkaavainen kun on, niin ei tule vahinkoja. Onhan mopedin ja skootterin toki turvallisempaa liikkua kevyenliikenteenväylällä kuin vieressä olevalla pikatiellä, jossa autot ohittelevat 70-80km/h vauhdilla.
Huomasin huhtikuun puolivälin lähestyvän. Sen kunniaksi suoritin huhtikuisen imuroinnin. Jos minun luokse tulee kylään ja pelkää lattialla olevaa hiekkaa, on ehkä syytä vinkata ennen tuloaan. On aivan uskomatonta, kuinka vähän Bitti tiputtaa karvaa. Porissa oli imurointia seuraanvana päivänä useita karvatukkoja lattialla. Täällä olen imuroinut keskimäärin 1,5 kertaa kuukaudessa. Vain muutamissa kohdissa on ollut parin viikon jälkeen pari karvatuppoa.
En ole muistanut kertoa, että ajattelin näin kevään korvalla tehdä pikaisen reissun pohjoiseen. Tulevana viikonloppuna ajelen yhdeltä istumalta vähän Lapin pohjoispuolelle, ihan Poriin asti. Ohiajettava kohde ei siis ole ”Lappi Lappi”, vaan entinen Lappi TL, nykyään pelkkä Lappi, entinen kunta, joka nykyään kuuluu Rauman kaupunkiin. Sääli, että hyvä kunnan nimi tuhoutui. Jos raumalaiset olisivat halunneet uhmata valtion byrokratiaa tai ainakin tehdä valtion hallintoon yhden virhemadollisuuden lisää, olisi Lappi ollut oiva valinta liitoskunnan nimeksi. Siinäpä olisi ollut miettimistä, kun on Lapin lääni ja Lapin maakunta ja sitten ihan toisaalla Lappi niminen kaupunki. Olisi siinä ollut turistirysän poikanenkin ”Poikkea Lappiin, pohjolan eksotiikkaa eteläisessä Suomessa”.
Tänään ei oikein ajatus juossut, tai juoksi, muttei mennyt sormiin asti. Ehkä on viisainta laittaa läppäri kiinni ja siirtyä kirjallisen kulttuurinautinnon pariin. Kirjaa on enää noin 200 sivua jäljellä. Jännittää, mitä kirjassa vielä tapahtuu. Jos en ennen ehdi kirjoittamaan, niin sitten seuraavalla kerralla lisää.