Leena Pohjaranta tuntee minun mieleni liikkeitä ilmeisesti jonkin verran. Hän suositteli minulle Katja Syvärisen ”Kohtaamisia sydämen kanssa” kurssia. Tämä on nettipohjainen, rauhoittumiseen ja sitä kautta intuitiiviseen kirjoittamiseen pohjautuva kurssi, jossa muiden kurssilaisten ja opettajan kanssa on mahdollista kommunikoida aihealueiden ”tauluilla”.
Ensimmäinen aihe, eli tämän viikon työstettävä kokonaisuus oli levollisuus, joka on koko mielenhallinnan perusta. Otsikon alla oli ajatus: ”Yhteys itseen alkaa rakentua, kun mielestä hiljennetään arkinen ajatusten hälinä.”
Huomasin, olen huomannnut saman aiemminkin, että minun on nykyään vaikea pitää keskittymistä yllä pitkään. Ensimmäinen harjoitus piti aloittaa uudestaan. Sitten koin kivoja mielikuvia. Nousi pintaan ajatuksia, tuli itku.
Mun sisäinen itsepiiskuri on vienyt varmaan monesti mun hermot tiukille. En osaa arvata, paljonko muut ovat siitä kärsineet. Toivottavasti eivät paljoa. Elämän kiivastempoisuus on nykyään niin luonnollista, ettei tässä oravanpyörässä ollessa ole ymmärtänyt olevansa aivan liian suurilla kierroksilla. Onneksi tässä vaiheessa ystävien vahvoilla vihjeillä ymmärsin.
Harjoituksen ajatuksia herättävissä kysymyksissä oli sellaisiakin, jotka saivat mut hyvälle mielelle ”Mitä pitäisi tapahtua, että voisin tuntea enemmän levollisuutta elämässäni?” Juuri tätä, mitä mä teen. Olen vihdoin oikealla polulla.
Harjoituksessa ikäänkuin kellui omassa mielessä ja näki paljon. Yritin uteliaana kurkata tulevaisuuteen, se näkyi kuin vesihöyryn kasteleman saunan oven lasin läpi. Sinne ei ollut lupa katsoa!
Yölinnun ja Simo Silmun rallattelun TV:n kokoinen haitari sanoja lainaten ”minä suurta ja nerokasta ehkäpä keksin kai”. Kun häivyttää mielestä hälyn pois, jää jäljelle ajatukset. Kun ajatukset käsittelee ja antaa mieleen tulla tilaa, Mitä sinne tulee, vai voiko pää olla ajatuksista tyhjänä. Sinne tulee ajatusruuhkan vuoksi poistyönnettyjä ajatuksia, jotka on ohjattu ajatusten parkkihalliin etsimään vapaata ruutua.
–PK