Taas on vierähtänyt pitkä aika ilman blogijulkaisua. Ohitan nopeasti ne kohdat, jotka olisivat vanhan toistoa. Edelleen siis pimeä, kostea ja homeinen syksy ei kuulu suosikkeihini. Toisaalta tällainen valkohankinen talvi antaa eloon virtaa. Lumisessa luonnossa on vaan jotain puhdasta ja mieltä virkistävää. Kovatempoisen hiihtolenkin jälkeen syke- ja stressitasot ovat koholla jopa reilun vuorokauden, mutta hyvällä tavalla.
Koirarintamalla pikku-Hössö, joka on kasvanut pikkupennusta jo yli puolivuotiaaksi nuoreksi neidiksi, on energisyydellään pitänyt laumaa aktiivisena. Hössön oppimiskyky on huikean hyvä. Sen tekemistä on ilo seurata. Lisäksi, kun vauhtia riittää, mahdollinen tuleva agilityura voi olla mahtava, jos vain terveystutkimukset tulevat olemaan hyvät. Muut koirat ovat ottaneet tytön lauman jäseneksi hyvin, vaikka nuoren pennun vauhti on vanhemmille joskus melkoisen kovaa.
Agilitytuomaroinnit ovat olleet lähes poikkeuksetta sellaisia, että olen jaksanut ne hyvin. Tätä on edesauttanut se, että olen pitänyt tuomarointimäärän alle 20 kisapäivässä vuodessa, enkä ota yhteen kuukauteen pääsääntöisesti kuin yhden viikonlopun tuomarivastuun. Agilityvalmennuksessa oman ryhmäni edistyminen ja oppimisen ilo ovat antaneet minulle intoa mennä Tuulissuolle ATT:n hallille torstai-iltaisin.
Maaliskuun alussa tapahtui työrintamalla merkittävä muutos. Vaihdoin työpaikkaa Kaarinasta LVI-tarkastajan ja LVI-asiantuntijan yhdistetystä virasta Turun rakennusvalvontaan tarkastusinsinöörin (LVI) virkaan. Olin miettinyt jo jonkin aikaa sitä, että yhdistelmäviran kaksijakoisuus sekä muut tarkemmin erittelemättömät asiat kuormittivat mieltäni melkoisesti. Stressitasot alkoivat laskea jo siitä, että hain toista työpaikkaa. Lähimmät työkaverit olivat Kaarinassa mukavia ja muistelen heitä useamman kerran viikon aikana. Kuitenkin se, että tein töitä kahdessa yhteisössä, aiheutti ehkä sitä, etten kokenut olevani täysin kummankaan tiimin jäsen, vaikken tarkalleen tiedä, mistä se johtuu.
Uskoin sen, mitä minulle kerrottiin rekrytointihaastattelussa, vaikka jotkut esittivät siihen epäileviä kommentteja. Turun rakennusvalvonnassa on hyvä työilmapiiri! Työnprosessissa on paljon eroja Porin ja Kaarinan rakennusvalvontoihin. Osan selittää se, että henkilöstö on merkittävästi isompi kuin niissä. Palaverit ja tiedotuskanavat ovat ahkerassa käytössä. Lähes kaikista asioista tulee tietoa niin hyvin, että työskentely etenee ilman haittoja. Oman työpuhelimeni liittymän aktivoinnissa oli vähän takkuilua, kun samaan aikaikkunaan sattui kaupungin operaattorivaihdos. Sähköpostiin ja sähköiseen asiointikanavaan ePermitiin viestejä on tullut kiitettävällä vauhdilla.
Turussa LVI-alan insinöörit ovat sikäli taitavia, että rakennuspuolella monitaitoista insinööriä kutsutaan hybridiksi, mutta LVI-tyypit tekevät katselmuksia ja luvittavat hankkeita, vaikkeivät olekaan nimellisesti hybridejä 🙂 Se, että pääsee hyvin sisälle vakiintuneeseen ryhmään, ei ole itsestäänselvyys, mutta nyt se on onnistunut hyvin. Valvonnan tarkastusporukka on tiivis ryhmä ja käymme porukalla lounastamassa, siis ne, jotka eivät ole etätöissä. Sekä lounaalla että toimistolla puidaan yhdessä linjauksia hankaliin ja tulkintaa vaativiin asioihin. Tämä on tärkeää, jotta asiakkaat saavat saman vastauksen kaikilta asiantuntijoilta. Tähän voisi kirjoittaa erään laskutusohjelman tv-mainoksen loppukommentin: ei tässä ole liioittelua, totta joka sana.
Entiset opiskelu- ja työkaverini ja muuten vaan kaverit tietävät, että vauhtiin päästessään Petteri voi intoutua puhumaan pitkään ja asiasta haarautuminen saattaa olla kuin tuuhea puun latvus. Täytyy vaan ihailla sellaista ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella minua keskittyen niin, että esittävät vielä tarkentavia kysymyksiä siitä, mitä olen kertonut. Energiaa työpäiviini on antanut myös se, että työkaverien joukosta on löytynyt hyvä ystävä, jonka kanssa voi jakaa ajatuksia myös työasioiden ulkopuolelta. Kiitos siitä!