Kulunut vuosi on ollut monille henkisesti rasittava. Minua ei ole suuremmin haitannut sosiaalisten kontaktien vähentyminen. Olen jopa nauttinut vapaa-ajasta rauhassa kotona. Töissä olen ollut toimistolla läsnä paria karanteenijaksoa lukuun ottamatta.
Syksyllä luonnossa tapahtuva mätäneminen ja homeet väsyttivät minua aika totaalisesti. Onneksi tänä talvena tuli oikea talvi. Vaikka pakkanen laittaa astmaatikon hengitystä ahtaalle, on se huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin homeiden väsytys ja hengityksen vaikeus.
Pakkasen ohi ajaa vielä lumi! Viime talvena en päässyt hiihtämään kertaakaan. Nyt kilometrejä kertyy jonkin verran. Sään salliessa käyn hiihtämässä 2 – 3 kertaa viikossa. Yritän pitää järjen mukana hiihtolenkeillä, enkä ole vielä hiihtänyt yhtään yli 20 kilometrin treeniä. Silti kunto on alkanut nousta. Hiihtointoa lisäsi ostamani uudet sukset.
Kun muistelen lapsuuteni talvia, on ikävä niitä pitkiä lumitalvia. Parhaimpana talvena Porissa pääsi laduille jo marras – joulukuun taitteessa ja hiihtokelit saattoivat jatkua huhtikuun puoliväliin. Pidin silloin hiihtopäiväkirjaa kilometreistä, hiihtoajasta, kelistä ja lumikerroksen paksuudesta. Olin muistaakseni 14-vuotias, kun hiihdin Kalaholmassa peltoladuilla / jokirannan kuntoradalla / jokijäällä 50 km aikaan 3 tuntia 30 minuuttia. Tavoite oli silloin päästä alle 3:33 ajan ja sen saavutin. Talvien aikana meni useamman kerran 1500 km hiihtokilometrin raja rikki ja ainakin kerran 2000 kilometrinkin raja.
Näistä talvisista keleistä kannattaa nauttia ulkoillen!