Eilen minulla oli harmia. Tiesin sen jo viime viikolla, kun tämän viikon terapia, diagnosointikerta, peruuntui. Saan joskus uuden ajan, mutta joudun odottamaan. Kotona voin kyllä asioistani puhua, mutta joskus on hyvä tuulettaa ajatuksia ystävien kanssa. Eilen ”uhreiksi” joutui pari hyvää ystävääni. He kyllä tunnistavat itsensä. Chattasin heidän kanssaan hetken, taitoi venyä pidemmäski kuin ihan toviksi. Kiitos heille siitä, mitä ajateltavaa annoitte minulle. Sain itkun, hyvän sellaisen. Sen aiheutti sanat, punnitut ja hellät. ”Sinulla on nyt perhejoulu.” Toinen ajatus: ”Sinua todella arvostetaan. Olet sen ansainnut.”
Ajatuksella sanottu – Koskettava
Ilman ajatusta sanoja viskellen
voi satuttaa sydäntä viiltäen.
Sanoessa ei tiedä aina tilannetta toisen.
Kuorma fyysinen tai taakka mielen,
rasittaen ryhtiäkin painaa.
Toisenlainen on sanoja,
sydänystävä, tilanteen tuntija.
Tietää mitä toinen tuntee,
mitä ystävä mukanaan kantaa.
Silloin sanat voivat nostaa,
jopa sivaltaa, mutta silti auttaa.
Nämä sanat voivat voimauttaa
ja arkeen ajateltavaa antaa.
Ensin valtaa tunne ”enhän minä”,
mutta hetken aatosten jälkeen,
kyllä sellainen olenkin juuri minä.
Taitavasti kuvailtu kuin peilikuva.
Kanssani ei ole ollut helppoa.
Vaativa mieli itselle,
ankara myös toisille.
Mieli on kiitollinen,
avusta saadusta.
Toisille hyvää jakaa tahdon,
samaan suuntaa ohjaten.
— Petteri