Puhehetki päivässä pitää pollan puhtaana. Näin voisi asian kiteyttää. Ihan joka päivä ei ole tarvetta syvällisille keskusteluille lapsuudesta nykyisyyteen olevine kaikuluotauksineen elämän virran matkalta. Joskus näissä syväluotauksissa huomaakin, että karille ajon olisi voinut välttää helpommin ilman huonosti toiminutta luotauslaitetta. Kiikari tai paljaat silmät olisivat tuoneet esiin edessä siintävän karikon.
Päivän keskusteluhetken teema terapeutin luona oli elämäni vuosina 2012 – 2016. Viimeisen vuoden sulkeutuessa kiinni terapeutti totesi ”no jo sinulla on ollut tapahtumia vuoden varrelle melkoisesti”. Tänään kerroin, eilisestä ja sitä edellisestä paperien selvityksestä. En ole tiedostanut aiempaan työpaikkaan liittyneitä asioita todellakaan vielä vuonna 2004. Kuitenkin taltioimieni lehtileikkeiden joukossa oli artikkeli vuodelta 2004 Viisas kiusaa fiksummin. Tuon lisäksi papereista löytyi avioeroa, masennusta ja stressiä käsitteleviä artikkeleja.
Terapiahetki päättyi tulevaisuuden haaveiden pohtimiseen. Agilitystakin niitä löytyi jokunen, mutta suurin haaveeni on kirjan kirjoittaminen. Kirja ei välttämättä ole fyysinen painettu kirja, vaikka se olisi hieno juttu. Kirja voi olla nettijulkaisukin. Yksi mahdollinen nimikin muodostui juuri päässäni. Kirjan teemana luulisin olevan tämän blogin kaltainen pohdiskelu, mutta aikajänteeltään pidemmällä perspektiivillä. Miltä kuulostaisi kirjan nimenä:
Näin minusta tuli minä – miten selvisin siitä
Seesteistä kerrontaa välillä riipiviä tunteita sisältävine jaksoineen. Aaltoja jotka varpaita hellien liplattavat, mutta muuttuvat yllättäen toiseen muotoon. Makuja matkan varrelta luvussa voisi kertoa, miten orjallisesti reseptejä noudattavasta ruoanlaittajasta kuoriutui Rottakokki. Keskeistä kerrontaa saattaisi olla elämän kiivaimpaan vuoteen, niin toivon, kulminoituva hulluus ja rohkeus – uusi alku.
Näitä mietin, laita viestiä, jos tuntuu siltä. Ystävilleni minulla on aikaa, jos on huolia, jotka kaipaavat kuuntelijaa.