Eilen se alkoi, marraskuu nimittäin. Lokakuun pimeys poistui ohuen valkoisen lumikerroksen myötä. Yritän elää tässä positiivisuuden kuplassa, vaikka muutama asia kalvaa takaraivossa. Tällä kertaa asiat ovat isä ja poika – Vili ja Bitti. Kumpikaan ei ole enää nuori, mutta toivottavasti tämän hetken vaivat hoituvat ja nämä ystävät ovat täällä vielä useamman vuoden.
Eilen töissä oli työhyvinvointiluetotilaisuus. Meille esiteltiin kaarinalainen malli varhaiseen puuttumiseen. Kun työilmapiirin ongelmiin tai työntekijän terveydentilan / henkisen tilan muutoksiin reagoidaan varhain, voidaan tehdä muutoksia pienillä asioilla. Valitettavasti aina ei kaikki ole niin mallikelpoisesti tosielämässä kuin paperilla ja esityksissä. Tilaisuudessa sain kuitenkin paljon hyvää ajateltavaa. Näyttelijä Tom Petäjä havainnollisti, miten käyttäydymme, kun toinen kävelee suoraan kohti – törmäyskurssilla. Me väistämmä ja osoitamme yläkehon kierrolla, mihin väistämme. Mitä teemme henkisen törmäyksen lähestyessä? Ainakaan suurin osa meistä ei osaa ilmaista kehonkielellä yhtä selvästi, että ”väistän tänne vasempaan, jottei tule kalabaliikkia”. Törmäyksen ollessa ilmeinen ja selvä pitäisi ymmärtää, ettei jatkaminen vanhalla kurssilla toimi. Se saattaa näkyä myös kärjistyneen tilanteen ulkopuolelle. Kuka on tarpeeksi rohkea puuttumaan tilanteeseen? Helposti tapahtuu niin, että ”virtahepo” saa olla olohuoneessa kenenkään puuttumatta tilanteeseen.
Monesti hankalaa ilmapiiriä ja koko tilannetta ”hymistellään” vain ”eivät asiat ole niin mustavalkoisia” tai ”ei ole vain yhtä syyllistä”. Uutena henkilönä tilanteeseen tulleena näkee joskus, että ”yksikin mätä omena pilaa koko hillon”. Eilen opin tähän liittyen sen, että kaikki ovat velvollisia ja oikeutettuja puuttumaan ongelmiin. Ei ole enää kantelupukki, jos sanoo toiselle, että tuo X kiusaa Y:tä. Puuttuminen on välittämistä. Esimies tai työkaveri voi puuttua empaattisesti ja ymmärtäen kollegan muuttuneeseen olotilaan. ”Hei, olen tässä pari päivää katsellut sinua. Voitko sinä ihan hyvin? Painaako joku asia mieltäsi?”
Jos joku lukija ei vielä teidä, niin minulla menee nyt aika kivasti. Eilen minulla oli renkaidenvaihdossa kaksi innokasta apuria. Uudessa kodissani alkaa remontin ensimmäinen ”akuuttivaihe” olla valmiina. Omat tarvarani kun saan muutettua sinne, niin sitten on hetki aihetta hengähtää ja ehkä ensi vuonna jatkaa remontin toista vaihetta. Muuton valmistuttua olen raisioilainen. Tällä hetkellä asun Raisiossa. Kirjani ovat Kaarinassa ja postitoimipaikkani on Turussa. Elämä yksinkertaistuu siis jatkossa.
Terapiassani kääntyy huomenna uusi lehti. Terapeuttini vaihtuu. Pari viikkoa sitten tapasimme ensimmäisen esittelykerran merkeissä. Huomenna sukellamme neuropsykiatrian merkeissä lapsuuteeni ja mietimme, miksi olen sellainen kuin olen.