Mieli ei saa tietoa.
On puutostila tiedon.
Faktat vain välkkyvät usvan läpi.
Epätietoisuus olevasta
luo huolen tulevasta.
Vaikka luottaa sujuvan kaiken,
varjostaa utu näkymän.
Osaisipa sitä ohjata,
ajatuksia kahlita ja suunnata.
Helpompaa olisi,
kaiken jos tietäisi.
Lahja tai taakka ihmisen
on vajavaisuus tiedon.
Mutta pitää luottaa,
aina niin pitää.
Rakkauden voimaan,
terveyden lahjaan.
Tunnen ja myös tiedän –
en ole yksin.
Rinnalla rakkaat.
Ajatuksin muistaa monet.
PS. Tausta tälle runolle on se, etten ole koskaan ollut hyvä odottamaan vastauksia. Nyt on useampi vastausta odottava kysymys ilmassa. Päälimmäiset liittyvät minun ja Bitin vahvistamattomiin diagnooseihin.