Tämän päivän elämä on monelta osin kertakäyttökulttuuria. Aluksi minulla oli otsikon takana mielessä vain sen yksi ulottuvuus. Otsikon raadollisuutta ja problematiikkaa voi kuitenkin miettiä monessa kontekstissa ja yhdistää sanojen merkityksiä silloin eri toimintoihin, tekoihin, syihin ja seurauksiin. Kiitos tämän kertaisen kirjoitukseni innoittajalle pitkästä viestien vaihdosta. Aihealue on sellainen, etten nimeltä mainitse sinua. Tiedät itse itsesi, kiitos ❤
Minulla on kokemusta tästäkin aiheesta jostain rooliympäristöstä. En kuitenkaan halua tehdä itsestäni marttyyriä tai miespuolista äitimadonnaa ottamalla esimerkiksi itseäni. En ole pyhimys, mutten myöskään paholainen. Pitipä taas päästä tähän lainaamaan osa yhden iskelmän lyriikasta.
Mietin otsikkoa kaksijakoisesti niin, että otin siitä ensin neljä ensimmäistä sanaa. Silloin saan yhdistettyä asiaan ainakin kaikki kertakäyttötuotteet, nykypäivän huonosti kestävät hyödykkeet ja ihmisen. Ihmismieltä ja ihmisen jaksamista haluan nyt, kuten yleensä, pohtia. Ihmisestä, ihmisten suhteista ja suhteita käsittelevistä rooliympäristöistä löytyy erilaisia sovelluskohteita. Minä keksin helposti neljä ympäristöä, mutta varmasti niitä on enemmän.
- Työpaikka
- Vapaaehtoistyö
- Seurakuntayhteisö
- Parisuhde
Se, miten prosessi etenee ja kuinka murskaksi ihminen menee ennen viimeistä vaihetta, hylkäämistä, riippuu siitä, kuinka kiinteä suhde ”käytetyllä” on siihen, joka pitää häntä kiinni ja ”käyttää”. Suhteen kiinni pitävä voima voi olla tunteissa tai pakossa. Pakko voi muodostua vaikka taloudesta. Esimerkiksi on pakko olla töissä, jotta saa toimeentulonsa.
Tähän väliin pieni ennakkomainos, varmasti jonnekin hyvin kaukaiseen tulevaisuuteen. Tänään koin sellaisen tuntemuksen tätä pohtiessani, että saatan kirjoittaa blogini joskus auki laveammin. Kirjoittaa sen kirjan, joka on jäänyt joskus kirjoittamatta. Aihe on vaihtunut, mutta se kirja sitoutuu tämän päivän aiheeseen. Tulin käytetyksi loppuun. Kirja jäi kirjoittamatta. Sen kirjan, jonka joskus toivottavasti saan kirjoitettua ei ole tarkoitus käyttää minua eikä ketään muutakaan loppuun, vaan näyttää tietä ja osoittaa, että uusi mahdollisuus on edessä ja toteutettavissa ilman, että antaa voimiensa loppua ja tulla särjetyksi.
Loppuunkäyttämisen tai hyväksikäyttäminsen kiertokulku on yllä luettelemissani tilanteissa yllättävän samankaltainen. Sitouta -> käytä -> pelota / syyllistä / vastuuta -> … -> hylkää. Jokainen tällainen tilanne jättää ihmiseen jälkiä, sisäisiä arpia, jotka hiertävät pitkää, jotkut pysyvästi. Ennen kuin arvet syntyvät on ihminen haavoitettuna ja haavat voivat tulehtua. Näissä tilanteissa niin kliseiseltä kuin se tuntuukin auttaa itku. Se puhdistaa tunnemaailman haavoja. Jos löytyy joku, jolle voi ja uskaltaa puhua syvimpien tunteiden kivuista, on onnekas. Minulla on ollut paljon näitä kuuntelijoita. Nytkin, juuri sinä, kun luet, kuuntelet minun tarinaani. Siksi kirjoittaminen on minulle terapeuttista.
Haavoitetun ihmisen isoin epäonni on, jos haavoittaja(t) / käyttäjä(t) ovat henkisesti julmia. Olen ihmisasenteeltani melko humanistinen, enkä voi helposti uskoa ihmisen tekevän tarkoituksella toiselle henkistä väkivaltaa, mutta uskon kuitenkin. Olen kuullut tällaisia kertomuksia ystäviltäni. Oppikirjamainen esimerkki julmuudesta voisi olla seuraavanlainen. Ole ystävällinen ja anna ihmisen tulla lähellesi ja sinusta (tämä ”sinä” voi olla esimerkiksi työpaikka) riippuvaikseksi. Kuormita häntä niin paljon kuin pystyt. Käytä hänen aikaansa ja voimavarojaan äärimmilleen. Uhkaamalla potkuilla tai vastuuttamalla näennäisesti häntä, saat hänet ponnistelemaan vielä enemmän. Hyväksikäyttäjälle on oiva tilaisuus, jos ”piiri on pieni”. Tarkoitan sitä, että kyseessä on esimerkiksi jokin erikoisala tai harrastus, jossa ei ”käytettävällä” ole muuta mahdollisuutta kuin pysyä ”käyttäjän” ansassa tai LÄHTEÄ. Kun et enää hyödy toisesta, särje hänet. Tämä on jotain ihan käsittämätöntä, mutta jotkut tekevät niin.
Lähtö voi olla hyväksikäyttöäkin kivuliaampaa. Lähtiessä kaikki entinen murtuu palasiksi, säröytyy ja sirpaloituu. Mitä jää jäljelle, jos lähtee suljetusta tiiviistä piiristä. Jää totaalisen yksin. Jos ”käyttäjä” toimii niin, että henkilön lähtö näyttää henkilön omalta päätökseltä, eikä lähtijä uskalla puhua julki totuutta. Hänestä tulee persona non grata, ei toivottu henkilö. Edessä on kaiken aloittaminen uudestaan. Mutta muista, uusi alku voi olla suuri uusi mahdollisuus.
Hän! Otsikon loppukin ansaitsee tulla käsitellyksi. Hän voi tarkoittaa taas vertauskuvallisesti eri käsitetason asioita. Työpaikkatasolla se tarkoittaa uutta työpaikkaa. Olet sinne sopiva, kelpaat heille. Vapaaehtoistyössä uuden harrastuksen löytyessä kelpaat porukkaan, viihdyt siellä. Parisuhdetasolla löydät jonakin päivänä uuden suhteen. Kelpaat hänelle, uudelle kumppanillesi. Seurakuntayhteisössä, löydät uuden ”kodin” ja kelpaat. Koko ajan olet kelvannut Hänelle. Kyllä Hänelle kelpaat ja hän kantaa sinuakin. Siunausta päivääsi.