Avautuvia ajatuksia oman sydämen kertomia
Katri Syvärinen, jonka intuitiivisen kirjoittamisen kurssia parhaillaan työstän, kirjoittaa osuvaa tekstiä blogissaan otsikolla ”Viisi vinkkiä ketutuksen käsittelyyn”.
Tuota teemaa sivusi käsitteellisellä tasolla myös viime viikolta kuumeen takia rästiin jäänyt kirjoituskerta. Työstin sen tänään mielessäni ja kynällä paperille. Tässä siitä jotain ajatuksia. Syvimmät tunnot jäävät minun ja paperin väliseksi viestinnäksi.
Suurin este sille, että en ole aina kuunnellut sydämeni ääntä on ollut minun itseni asettamat vaatimukset itselleni. En ole antanut itselleni aimmin lupaa olla heikko, jättää kesken tai epäonnistua. Se on ollut suuri virhe. Jokaisella pitää olla oikeus olla joskus heikko. Aina ei vain jaksa eikä pysty.
Jos miettii, mistä koostuu se kuori, joka estää oman sydämen ohjeita kulkemasta aivoihin ja toteutukseen, on vastaus monitahoinen. Mietin, onko se vahva teflonpinnoite? Ei, silloin se myös estäisi muualta tulevan lian, kuonan, tarttumasta omiin ajatuksiin. Onko se vahva joustava kuminen kalvo, joka joustaa ja pompauttaa ne ohjeet takaisin sydämeen. Ei se ole sitäkään. Se on rautaa. Vahva metalli kuori, estää ohjeita kulkemasta, pinnan ruostuttua siihen tarttuu lika ja roskat. Kun tuo metallinen kuori heikkenee, siihen tulee reikiä. Antamalla sen luvan rei’ittyä, pääseen sydämen ohjeet aivoihin. Ne saavat käskyn: ”Saat olla heikko ja hauras. On lupa epäonnistua ja aloittaa alusta.”
Tuon metallin heikkenemistä edesauttaa jotkut kemialliset reaktiot. Kuvitellaan, tunteita aineiksi. Aivoista lähtee tunteita, rautaa syövyttäviä aineita – hyviä sellaisia. Niiden tehtävä on kuin veren valkosolujen. Ne tekevät hyvää tuhoamistyötä. Sydämen metallihaarniska heikkenee ja ohjeet, tunteet ja ajatukset pääsevät vapaammin virtaamaan pitkin kehoa. Tuntuu paremmalta. Tuntuu, että ratkaisut, jotka niitä tehdessä tuntuivat heikon ja luovuttavan ihmisen päätöksiltä, olivatkin rohkeita, itsestään huolta kantavan minän ensimmäisiä voimannäytteitä, kuin varkain sydämestä ulos päässeitä ensimmäisiä itsestäni heikommalta tuntuvan, ehkä oikeasti vahvemman Petterin tekoja, päätöksiä ja ajatuksia. Nyt aivot ovat samaa mieltä sydämen kanssa. Suunta on oikea, mutta tällä tiellä on Petteri ottanut vasta ensimmäiset haparoivat askeleet. Uusi vaatii opettelua, Ensimmäiset askeleet eivät ole vahvoja, hoipertelevia, henkinen kävelemään oppiminen vaatii tukea ja harjoitusta. Tavallaan tämä on suunnistusta. Kartasta vain puuttuu osa symboleista. Kartta ei vastaa täysin ”maastoa”. Pitää kysyä neuvoa. Se on minulle monesti vaikeaa. Pitää opetella sitäkin. Osata miettiä, koska ei omat taidot riitä ja silloin kysyä ”mitä minun pitää tehdä”. Ei ulkopuolinen voi antaa aina vastauksia, mutta toinen kuuntelemassa ja herättelemässä ajatuksia, voi sysätä oikean kiven liikkeelle, saada kivet vierimään niin, että luolan suu löytyy. Koittaa avoin reitti eteenpäin.
Kivisellä tiellä voi loukata itseä ja muita. Pitää kuitenkin olla rohkea. Siirtyä askel askeleelta eteenpäin, joskus askel kaksi taaksepäin. Miettiä, kuulostella. Ei kuitenkaan liikaa, niin että ei etene ollenkaan, kun pelkää aina epäonnistumista. Toisaalta ei rynniä liikaa, ettei riko kaikkea.
Se, että olen antanut itselleni luvan olla heikko, ei saa sulkea täysin toista puolta pois. Olin kääntynyt jo liiaksikin siihen suuntaan, että minä olen heikko. En pysty mihinkään. Pitää löytää kompromissi. Olen kuitenkin, tiedän sen, varsin osaava ja lahjakaskin. Kun käytän taitojani, mutta en vaadi itseltäni ainaista onnistumista ja täydellisyyttä, olen parhaimmillani.
Minulla, jokaisella meistä, on lupa olla onnellinen. On oikeus kokea onnellisuuden tunnetta, enemmän kuin epäonnea ja surua. Elämässäni on tapahtunut asioita, joiden takia en vielä koe täysin itseäni oikeutetuksi onneen. Tiedostan, mitä nämä ajatukset ovat. Kun tietää, mitä lukkoja mielessä on, niitä on helpompi avata. Päästä oman minuuden kanssa sinuiksi. Niin, että Petterin sydän on sinut Petterin mielen kanssa, ei enää teitittelyä puolin eikä toisin. Silloin tunteet ja ajatukset muodostavat elämässä tarvittavia päätöksiä yhdessä.
Kirjoitin itselleni tehtäväkuvauksen nykytilasta eteenpäin. Petteri, olet tien alussa. Oikeastaan et aivan alussa, mutta risteyskohdan jälkeisessä tilanteessa. Älä kiirehdi. Sinulla on aikaa tehdä ratkaisuja ja edetä rauhassa kuunnellen sydäntäsi. Älä Petteri myöskään jää turhaan miettimään kaikkia mahdollisia skenaarioita ja niiden vaikutuksia kaikkeen. Kuuntele sydäntäsi. Se tietää, mikä on sinulle sopivaa nyt ja tulevaisuudessa.