Olen ollut mielestäni aina yksilöpuurtaja. Työryhmistä olen ollut samoilla linjoilla kuin legendaarisen Naurun paikka tv-ohjelman juontaja Markus Kajo kuorolaulusta. Hän totesi, että joskus 1990-luvulla, että sopiva mieskuoron vahvuus on yksi laulaja ja sekakuorolla jopa pienempi.
Omaksi vahvuudekseni tunnen sen, että pystyn myöntämään olevani väärässä. Niitä on ollut elämäni aikana useampia, vaikka monesti olenkin oikeassa 😉 . Tällä kertaa pitää tunnustaa, että ryhmätyöllä asiat edistyvät joskus paremmin kuin yksin tehden kukin tykönään.
Edelleen olen kuitenkin sen mielipiteeni takana, että työryhmän toimivuuden tärkeimmät moottorit ovat osallistujien kemioiden yhteensopivuus ja tekemisen fokusointi yhteistä päämäärää kohti. Tällainen onnistunut prosessi vaatii myös työporukan vetäjiltä / esimiehiltä taitoa muodostaa työryhmät niin, että jäsenten osaamiset täydentävät toisiaan. Väittäisin myös, ettei pelkkä ”asiallisen puiseva” työ ole kaikkein tehokkainta työntekoa pitkällä tähtäimellä. Kun työn lomassa tai työajan ulkopuolella on vapaamuotoisempaa yhdessä tekemistä ja huumoria, niin työn tulokset ovat pidemmällä tarkastelujaksolla parempia sekä laadullisesti että määrällisesti kuin puhtaasti työrutiineihin pitäytyvässä työssä.
Tätä avautumistani ei pidä tulkita niin, etten ole saanut työssäni tuloksia aiemmissa työpaikoissani tai etten olisi viihtynyt niissä. Nyt vain on niin, että tunnen löytäneeni itseäni miellyttävän, lähes optimaalisen, työpaikan Turun rakennusvalvonnassa.
Näppäimillä sormet
tuotan tekstit
oikeaa asiaa,
väärässä laatikossa.
Ei hätää – copy-paste auttaa
tässä ahdingossa.
Teksti löytää paikkansa.
Hakija saa kohta lupansa.
Tutkin hakemuksen tiedot,
pykälät ja ehdot:
jäteveden etäisyydet,
naapurit ja läheiset vedet.
Lopuksi laskuun oikeat rivit,
sekä Teamsin merkinnät.
Onnistumisen kokemuksena
tokaisu ja lopputulemana:
asiakas saa luvan –
käsittelen seuraavan.
Petteri 9.4.2022