Onko minulla oikeus?

Olen muutamina päivinä pohdiskellut sitä, milloin joku oikeus muodostuu ja kuka määrittää, kuinka kauan se jatkuu. Oikeastaan olen miettinyt myös sitä, miksi tuo alkupisteen määrityksen kynnys on erilainen tapauksesta riippuen. Monikaan ei varmaan usko, että olen oudossa ympäristössä ja uudessa tilanteessa hiljainen tarkkailija. Terapian odotustilassa olen tutkinut siellä vuoroaan odottavia. Osa siellä olevista on niin ”selviä tapauksia”, että lähestuloon kuka tahansa pystyisi määrittelemään, että he ovat oikeassa paikassa. Yksi määrittelyn erehdys minulle kävi viime kerralla. Tutkailin yhtä käytävällä hieman rauhattomasti kävelevää henkilöä. Ihmettelin, kun hän sai kulkea jopa henkilökunnan puolelle ilman, että kukaan olisi estänyt häntä. No, hetken kuluttua hän tuli aulaan ”ja sitten olisi Lahtisen vuoro…”(nimi muutettu). Jep, hän oli auttaja, ei autettava.

Tässä kirjoittaessani kelaan mieleni sopukoiden muistikuvia. Nämä aatokset alkoivat suuremmassa määrin pyöriä päässäni pari viikkoa ennen joulua, kun radiossa haastateltiin Jippua. Hän kertoi avoimisesti, kuinka koville hänellä mielen ongelmat ottivat ja miten sitten sai apua itselleen. Samoja aika rankkojakin avainsanoja hän oli ennen avun saamista sanonut kuin minä keväällä. Saamme olla onnellisia, että apua on löytynyt.

Olen pohtinut oman avunsaantini oikeutusta. Vienkö minä, joka voin jo melko hyvin, paikan joltain, joka tarvitsee sitä enemmän? Ihmisen mieli on siitä eriskummallinen ilmiö, että sitä ei voi auttaa nopeasti pysyvin tuloksin. Siksi hoitojaksojen kestot ”mielipuolla” ovat melko pitkiä – näin olen ymmärtänyt. Kun itse olen tällainen tarkkailija, mietin joskus, ajattelevatko muut odottajat, miksi tuo on täällä? Minä en hermostuneesti hipelöi nenäliinaa tai tee jotain muuta neuroottista.

Jotain erikoista terapeutin kanssa vietetyissä hetkissä on. Odotan niitä aina kovasti ja harmistun, jos aika joudutaan peruuttamaan jomman kumman sairastumisen takia. Ymmärrän nyt, mitä joku ystävistäni tarkoitti, kun kerroin, etten tarvitse ammattiauttajia, kun kaverit kuuntelevat. Ystävissäni on useita hyviä ja kärsivällisiä kuuntelijoita. Tiedätte itse keitä olette.

Oikein hyvää kohta alkavaa vuotta 2017 teille kaikille toivottaa Petteri.

Kategoria(t): Mielenjuttuja. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.