Pakkasta odotellessa

Tähän aikaan vuodesta, kun ulkona on kosteaa ja kasvien mätäneminen käynnissä, minulle tulee usein jonkin sortin hengitysteiden tulehdus. Olo helpottaa, kun pakkasten myötä tulee raikkaampaa ilmaan hengitettäväksi. Onneksi pimeys ja hämäryys eivät aiheuta minulle isommin masennusta, joten se puoli syksystä on neutraalimpaa oloa. Toki hämäryys vähän väsyttää minuakin. Lenkeillä on nyt käytössä Zebra Lightin noin 900 lumenin valotehon otsavalo, joka valaisee ihan kivasti. Peltojen keskeltä tai metsästä kiiluu useasti valoa kohti silmäpari. Ainakin peuroja ja kissoja on valossa erottunut, mutta luultavasti joukossa on ollut kettuja ja supeja, ehkä mäyriäkin. Hirvihavainnot olen tehnyt valoisaan aikaan. Nämä luontokaverit tuovat vaihtelua rauhalliseen lenkkeilyyn maaseudulla.

Töissä on ollut kiirettä, kun Kaarinan uusi kirjastotalo, Kaarina-talo, on valmistumassa. Lisäksi poliittisten päättäjien soutaminen ja huopaaminen on tuonut lisätöitä kaupungin rakennuttamisen puolelle. Näillä näkymin uuden rakentaminen ja olemassa olevien rakennusten korjaamista tehdään Kaarinassa vielä vuosia. Lisäkiirettä ajattelin yrittää hankkia uudelta saralta. Asetuin ehdolle työsuojeluvaltuutetuksi.

Koirien laumadynamiikka muuttuu joskus parempaan ja joskus huonompaan suuntaan. Meidän usean muuttuvan tekijän laumassa tapahtui ilmeisesti niin monta liikahdusta lyhyehkössä ajassa, että tilanne kiihtyi liikaa. Onneksi yksi lauman jäsen sai hyvän ja rauhallisen kodin. Reiman uusi koti oli kuin tehty häntä varten. Ainoana koirana saa siellä kaiken huomion itselleen, eikä tarvitse kilpailla lauman johtajuudesta. Kun nyt on vietetty kotona muutama päivä neljään urokseen supistuneen koiralauman kanssa, voi todeta asioiden rauhoittuneen. Minun oma mörkö-Bitti toki mörähtelee, jos joku on tulossa sisällä liian iholle. Lenkillä ollessa kaikki voivat haistella samaa risua kylki kyljessä.

Agilityvuosi lähenee jo loppuaan. Tuomarointien osalta pidin tämän vuoden hieman aiempaa rauhallisempana. Ensi vuodelle vähensin arvostelupäivien määrää entisestään. Tuomarointi pysyy näin mielekkäänä, kun kaikki vapaa-aika ei kulu siihen. Vuoden aikana olen saanut seurata hienoja kilpailusuorituksia läheltä, keskeltä kenttää. Joissakin suorituksissa olen huomannut oman sykkeeni nousseen reilusti. Ne ovat olleet ”veitsen terällä” edenneitä startteja. Niiden vauhti ja ohjaajan itsensä haastaminen ja perusohjausten taidokas ajoitus ovat niitä tekijöitä, joilla on mahdollisuus pärjätä kansainvälisillä kilpakentillä.

Kategoria(t): Agility, Luontoa, Mielenjuttuja. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.