Päässä porattiin

Hammaslääkärissä aktivoitavana

Sopiva aivojen aktivointi herättää piilossa olleita ajatuksia aktiivisen ajattelun tasolle. Näyttää siltä, että sama herkistely toimii myös puujalkahuumorin aktivaattorina. Aamulla huomasin, että osaan puhua vatsasta. ”Tänään aamiainen tuntuu vatsassa hyvältä.” Eikös tuossa puhuttukin vatsasta .

Ehkä ajattelu toimii nyt taas normaalisti, kun eilinen hammaslääkärin käsittely poisti reilun viikon kestäneen jomotuksen. Poskihampaiden välissä ollut paikka oli irronnut ja karieskin jo oli aluillaan. Ehkä jälkimmäinen oli aiheuttanut ensimmäisen. Hammaslääkäri kysyi ”puudutetaanko”. Minä en pidä puudutuksen tunteesta, joten en huolinut hermoston lamaannuttamista. ”Minä en sitten sääli sinua yhtään.” Lopuksi hammaslääkäri totesi ”hyvin sinä kestit, vaikka jouduin ientäkin venyttämään ja poraamaan hermo-onteloon asti”. No enää ei jää ruoka hampaiden väliin lohjenneen paikan koloon aiheuttamaan hampaisiin jännitystilaa. Onneksi en pelkää hammaslääkärikäyntejä. Ala-asteiässä sain rampata hammaslääkärissä 1-2 viikon välein oikomishoidon takia.

Mielipahaa

Mielipaha on sellainen asia, että se leviää helposti. Kun on itsellä paha olla, tulee helpommin sanottua asioita liian kärkevästi tai ainakin kaunistelematta niin, että sanoo suoraan mitä ajattelee. Kärkevän kritiikin ymmärtää, jos on tehnyt asioita huonosti tai epätasapuolisesti. Silloinkin mieli voi kuohahtaa, mutta toivottavasti omaan päähän jää joku ajatus muhimaan ja seuraavalla kerralla muistaisi toimia paremmin. Mikäli on tehnyt asiat huolella ja oikein silti saaden kritiikkiä, kokee tuon kritiikin helposti aiheettomaksi purnaukseksi. Silloin asia menee helpolla tunteisiin ja aiheuttaa pidempiaikaista kitkaa henkilösuhteisiin.

Mielipaha on kuormittavaa, mutta monesti sitä on vain siedettävä. Nykyisessä työllisyystilanteessa monilla aloilla on vain siedettävä työympäristöön / työtovereitaan, vaikka ei työympäristö olisikaan ihan unelmapaikka. Harrastuksissa valintaa voi tehdä enemmän, mikäli harrastus ei ole marginaaliryhmään kuuluva. Jos harrastus on sellainen, että sitä voi harrastaa paikkakunnalla vain yhdessä paikassa, pitää toivoa, että harrastusryhmiä olisi useampia. Niistä voi  löytää ”itsensä näköisen” ryhmän, jossa viihtyy kaikin puolin.

Omaa lempiharrastustani, agilitya, voi harrastaa monissa paikoissa. Nykyajan ongelma vaivaa sitäkin. Melkein joka paikassa törmää ihmisiin, joilla on ongelma sietää joitakin ihmisiä tai joitakin päätöksiä. Päätöksiä tekevät niin yhdistys- kuin liittotasollakin vapaaehtoiset, jotka antavat vapaa-ajastaan valtavan osan yhteisen hyvän eteen. Jos tällainen päätöksenteko ja asioiden valmistelu ei miellytä, vaan aina pitää purnata asioista, voi itse asettua ehdolle vastuutehtäviin. Ennen liittotason vastuita kannattaa ”harjoitella” vapaaehtoistyötä oman yhdistyksen tasolla. Siinä voi pienemmällä kuormalla testata sitä, miten omat voimavarat riittävät asioiden pyörittämiseen, valmistelemiseen, pitkiin kokouksiin, nopeaa reagointia vaativiin asioihin ja harkiten tehtyihin suuriin päätöksiin. Isoissa päätöksissä pitää osata erottaa tunteet järjestä. Asioita mietitään asioina ja kustannuksina, ei sen pohjalta, mikä tuntuu itsestä mukavimmalta eikä varsinkaan sen pohjalta, mistä itse tai kaverit hyötyisivät eniten.

Kaunista

Eilen illan viime hetkinä ennen nukahtamista ajattelin syvällisiä – kielioppia. Kaunis lause lauseenjäsennyksen kautta on ”nominatiivisubjekti predikaatti partitiiviobjekti”. Tuohon ajatukseen oli hyvä rauhoittua. Sitten uni voitti.